Toissa edellistä juttua tehdessäni piti tapahtumapaikkaa varmentaessa etsiä enemmän tietoa sadan vuoden takaisesta Karhulan rautatieaseman seudusta. Samalla tuli vastaan kaikenlaisia "tätäpäs en ennen tiennytkään" löytöjä.
Tätä kuvaa hallitsee Karhulan ensimmäinen rautatieasema, joka tuhoutui heinäkuussa 1916 salaman sytyttämässä tulipalossa. Karhulan ensimmäisessä asemarakennuksessa toimi myös posti ja lennätin. Rautatie oli valmistunut 1897, mutta se avattiin virallisesti yleiselle liikenteelle vasta 3. toukokuuta 1900. Oikealla puolen näkyy 1880 valmistunut Toripytinki, jonka edessä oli Karhulan tori 1930-luvulle asti. Myöhemmin tori oli nykyisen Karhula-kodin paikalla, osoitteessa Sudenkatu 6. Karhulan keskusta on siis siirtynyt kilometrin verran pohjoiseen sadassa vuodessa. Aivan oikeassa laidassa näkyy veturitalli. Vasemmalla näkyvä maantie kulki Kolmikulmasta nykyisen Suulisniemen risteyksen seudulle ja se poistui käytöstä 1969. Kuva lienee otettu Tornipytingin yläkerrasta tai katolta.
Samaa suuntaa nyt. Kuva on otettu hieman kauempaa ja vähän matalammalta. Puut peittävät kaiken näkyvyyden, entisen pellon paikalla on nyt isoja varastohalleja ja varastokenttää.
Alkuperäisen kapearaiteisen rautatien veturitalli on yhä olemassa. Se on myöhemmin toiminut romuvarastona ja on nyt tyhjillään ja hoidon puutteessa tuhoutumassa. Katto on romahtanut osittain sisään.
Tässä hieno kuva Karhulan toisesta vuonna 1917 valmistuneesta rautatiesasemasta ja kapearaiteisesta rautatiestä, joka kulki vuoteen 1927 saakka nykyistä Aumakatua pitkin. Talon suunnittelivat arkkitehdit Verner ja Ivar Thomé ja sen yhteydessä toimi myös Ahlströmin virkailijakerho. Yläkerrasta löytyi kirjasto ja biljardisali. Alakerrassa oli aseman odotussali ja toimistotilat. Odotussalia käytettiin myös virkailijakerhon juhlasalina ja tanssisalina. Rakennus siirtyi kokonaan virkailijakerhon käyttöön uuden radan valmistuttua.
Tällöin kolmanneksi Karhulan asemaksi muutettiin 1890-luvulla valmistunut asuintalo. Tämä rakennus sijaitsi 1948 valmistuneen ja nyt autiona olevan Shanghain ja veturitallin välissä lähempänä rataa. Aseman se toimi vuodet 1927-1964 ja purettiin joskus 1980-luvulla.
Harvemmin nähty kuva, "lahtareita" Karhulan asemalla tiettävästi 4. toukokuuta 1918.
Tämän kuvan on sanottu olleen myös Karhulan valtauksesta 4. toukokuuta 1918. Ainakin minun silmiin kuvassa on ihan selkeästi lunta ja näyttäisi olevan rekikin, joten olen kyseenalaistanut yleisesti käytetyn kuvatekstin. Tiedäpä sitten, ehkä siinä on jotain ihan muuta. Aseman vieressä näkyy Toripytinki, jota myös Kanalaksi kutsuttiin. Talon purkuvuodesta ei kellään tunnu olevan luotettavaa muistikuvaa. Aina kun tästä kyselee, niin kaikki käyvät puhumaan Tornipytingistä, joka oli sitten ihan eri rakennus. Ei kaukana sekään asemalta.
Sama paikka kuin edellisessä kuvassa 100 vuotta ja 1 päivä myöhemmin.
Virkailijakerhon rakennus jäi autioksi 1980-luvun puolivälissä ja se purettiin pitkän väännön jälkeen vuonna 1996 tehdasalueen aiotun laajentumisen tieltä. Tämä laajentuminen ei sitten ole vieläkään toteutunut. Rakennuksen kellarin tiiliseinät löytyvät edelleen, joten aseman paikka on helppo löytää.
Vieressä olevassa nyt ränsistyneessä ja tyhjillään olevassa puutalossa sijaitsi lääkärin vastaanotto. Tämä on rakennettu vasta 1930-luvun lopulla.
Työväenkasarmi Port Arturista tai Port Arthurista, kumpaakin kirjoitustapaa näkyy käytettävän, ei oikein tunnu löytyvän kuvia, vaikka tämäkin on ollut olemassa johonkin 1960-70 luvulle saakka. Sijaitsi siis osoitteessa Kokkolankatu 9 ja tämän pohjoispäädyssähän tapahtui se kaksoissurma, josta huhtikuussa kirjoitin.
Tässä asui paljon muualta tulleita siirtötyöläisiä ja se muistetaan levottomana ongelmatalona, jossa poliisi usein vieraili. Toisten muistelijoiden mukaan elämä oli kuitenkin yleensä rauhallista ja talossa asui paljon lapsiperheitä, kuten näkemistäni kuvistakin ilmenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti