sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Lauluja utopiasta

Tässä iltana eräänä tuli TV:stä melko tuore elokuva Agit-Prop Kvartetista, eli Peter von Baghin alulle panema ja Jouko Aaltosen loppuun ohjaama Lauluja utopiasta. "Videot" oli nauhoittamassa ja olen nyt katsonut tuon jo kolmasti.
En tiedä koska kuulin ensimmäistä kertaa Agit-Propia. 1980-luvulla tuskin olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Nimeen muistan törmänneeni ensimmäistä kertaa Juhani Vallin toimittamassa Levykataloogissa (1989), jonka ostin vuosi tai pari sen ilmestymisen jälkeen. Sittemmin erinäisissä TV ja radio-ohjelmissa soitettiin toisinaan näitä "laululiikeen" esityksiä, jotka jollain perverssillä tavalla alkoivat kiehtomaan camp-huumorina. Yksi mieleenpainuva kokemus oli Kalliolle kukkulalle TV-elokuva vuonna 1993, josta jäi erityisesti mieleen Heimo Anttiroikon Ystävyyden juna -biisi, jonka Anna-Riitta Minkkinen ja Sinikka Sokka ovat levyttäneet. Tulihan siinä myös Haluavatko venäläiset sotaa? uutena filmiin tehtynä versiona, kun tuon nyt Areenasta katsoin. Hieno filmi muuten.
1970-1977 kokoelma CD ilmestyi loppuvuodesta 1995 ja sen ostin jokseenkin tuoreeltaan. Ensi kuulemalta muistan hieman vieroksuneeni levyn soundia, mutta kyllä aika äkkiä tuli huomattua, että nyt ollaan asian ytimessä.
Tähän elokuvaan palatakseni. Agit-Propin tarina, joka on kuultu kyllä aikaisemminkin. Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot -elokuvassahan oli myös Agit-Prop varsin keskeisessä osassa. Oikeastaan juuri mitäään uutta yhtyeen vaiheista ei tämä elokuva tarjoa. On kuitenkin vuosien varrelta useita hyvinkin hienoja konserttitaltiointeja, joista harmittaa eniten vuonna 2007 TV:stä tulleen Estradilla KOM-Teatteri ohjelman missaaminen. Nämä 1970-luvun saksalaiset taltioinnit olisi myös mukava nähdä kokonaan. Berliini 1973 nyt ainakin, tubesta löytyy kyllä jo useita taltiointeja kyseisiltä festivaaleilta.

torstai 14. joulukuuta 2017

Riennon uimarit 1915

Kotkan Riento järjesti 26-27 kesäkuuta 1915 uinnin Kymenlaakson piirimestaruuskilpailut. Isäntäseura Riento voitti kaikkiaan 14 lajia, jättäen Kotkan Uimaseuralle neljä piirimestaruutta. Voittajat kokoontuivat yhteiseen kuvaan. Ylhäältä vasemmalta lukien Verner Alajääski, Toivo Paavilainen, Vilho Sirenius, Martti Salokannel, L. Wallden sekä edessä istumassa Signe Halonen ja Saimi Penttilä (Vihervaara). Kuvaan liittyy kotkalaista työläisurheilun historiaa ja pari traagista ihmiskohtaloa.

Keskellä seisova Emil Vilhelm "Vilho" Sirenius syntyi Kotkassa aviottomana lapsena 9. joulukuuta 1895. Hän oli kotkalaisurheilun alkuaikojen kirkkaimpia tähtiä. Kansakoulun jälkeen Sirenius liittyi Skandinavian maita kiertäneeseen sirkukseen ja palattuaan alkoi kunnostautua uimahyppääjänä. Päästyään Helsingissä 1914 pidetttäviin mestaruuskilpailuihin, voitti hän yllättäen vaihtelevien hyppyjen mestaruudet. Vilho saavutti sekä 1915 että 1916 kolme Suomen mestaruutta vaihtelevissa kerros- ja ponnahduslautahypyissä sekä selkäuinnissa, missä hänen ennätyksensä 1.31,17 kesti kymmenen vuotta. Vuosina 1915-1917 Sirenius oleili Helsingissä esiintyen ammattilaisena suosituissa kabaree- ym. esityksissä. Ammattilaisura loppui loukkaantumiseen hänen pudottua rekiltä Jyryn tai HTY:n joulujuhlassa 1917. Kotkaan Vilho palasi palasi syyskuussa 1918 masentuneena ja ilmeisen rahattomana. Ystävät olivat kaikonneet kuka minnekin. Vilhon elämä päätyi itsemurhaan hirttäytymällä rakastamansa uimalaitoksen vintille. Ruumis löytyi vasta seuraavana keväänä. Verijäljet olivat pitkään seinässä nähtävillä.

Tammelessa 1891 syntynyt Martti Salokannel oli 10-luvulla maamme parhaita vapaauimareita. Salokannel edusti Porin ja Vaasan seuroja, ennen kuin muutti 1914 Kotkaan ja siirtyi porvarillisen Kotkan Uimaseuran riveihin uiden neljä Suomen mestaruutta. Syksyllä 1917 Salokannel vaihtoi leiriä ja siirtyi Rientoon. Syksystä 1916 asti hän oli työskennellyt Kotkan poliisilaitoksen kanslistina ja myös kapina-aika meni punaisen kunnallishallinnon palveluksessa. Näistä toimista lankesi kuuden vuoden tuomio. Vapauduttuaan ja saatuaan kansalaisluottamuksen takaisin Salokannel toimi sosialidemokraattina mm. TUL:n piirin johtokunnassa, urheilulautakunnassa., rahatoimikamarissa 1923-1924, sekä valtuutettuna 1924-1925. Urheilu-uran parhaat vuodet olivat jo ohi. Hän työskenteli myymälänhoitajana, tiettävästi työväen osuusliikkeessä, kunnes muutti 1931 perheineen Helsinkiin.

Verner Alajääski toimi syksystä 1917 alkean Kotkassa miliisinä, varsinaiselta ammatiltaan hän oli leipuri. Syystä tai toisesta Verner joutui eroamaan miliisinvirasta, häntä syytettiin mm. Ruotsin konsuliin kohdistuneesta takavarikosta. Erottuaan miliisistä hän liittyi heti punakaartiin osallistuen Mäntyharjun rintaman taisteluihin. Näistä toimista valtiorikosoikeus langetti tuomioksi kuusi vuotta. Veljensä Elmer Alajääski, joka myös oli Riennon kantavia voimia, oli kuollut Tammisaaren vankileirillä. Vapauduttuaan hän jatkoi Riennon ohjaajana. Kesällä 1927 31-vuotiaalla Alajääskellä oli 19-vuotias morsian Hilda Markkanen, joka ilmeisesti halusi erota sulhostaan. Elokuun 1. päivän iltana pariskunta lähti soutelemaan Hovinsaaren rannasta. Tyhjillään ollut vene löydettiin seuraavana päivänä ja hukkuneet muutamaa päivää myöhemmin Tuohipöllön luota. Vaikka ruumiit olivat jo mätänemistilassa, voitiin neiti Markkasen päässä olleista syvistä haavoista ja repeytyneistä vaatteista todeta tämän tulleen surmatuksi. Alajääsken oli kuultu myös uhkaillen, että ellei hän saa Markkasta omakseen, niin ei saa kukaan muukaan. Kihlasormus löytyi itsemurhan hukuttautumalla tehneen Alajääsken taskusta. 

Edessä vasemmalla istuu Kotkan naiskomppanian päällikkö, 21-vuotias sekatyöläinen ja uimaopettaja Signe Halonen. Tämän VRYO-paperit ovat mielenkiintoista luettavaa. Kotkan suojeluskunnan lausunto syytetystä oli vähemmän mairitteleva:
"Oikein punikin luonne. Kova juoksija ryssien hännässä. On kuulunut kuolemanpataljoonaan perustamisesta saakka ja ollut sen päällikkönä. Eiköhän lie ollut Kyminlinnan ja Ahvenkosken taisteluissa. Ollut takavarikoimassa mm. Langinkoskella viljaa, vaatteita, astioita ym. Tämä kuolemanpataljoonan päällikkö kulki housuissa ja olikin oikein terhakka solttu. Paha on jos vapaaksi pääsee. Villimpiä punikkeja, jonka toimet kaikki eivät vielä ole tulleet päivänvaloon. Äiti, joka on velho on vangittuna, samoin sisar. Hyviä ystäviä ryssän y.m. yökyöpelien kanssa. Joutaa Saksaan".

Taisteluihin osallistumiset hän kiisti, myönsi toimineensa naiskomppanian voimistelunohjaajana ja olleensa Langinkoskella inventoimassa tavaraa ottamatta niitä mukaansa.
Useat todistajat mainitsivat Halosen olleen naiskomppanian päällikkö, vetäneen voimisteluharjoituksia työväentalon salissa, sekä järjestelleen vahtivuoroja. Lahden vankileirin sairaalan taloudenhoitaja A. Rintala antoi Halosesta myönteisen lausunnon, jonka mukaan hän on käyttäytynyt nuhteettomasti ja ollut ahkera ja luotettava, eikä hänessä ole huomattu olevan kapinallisia mielipiteitä. Tämä on saattanut lieventää tuomiota, sillä Valtiorikosoikeuden osasto 122 antoi vain kolmen vuoden ehdottoman tuomion. Ylioikeus vahvisti tuomion, mutta Halonen vapautui ensimmäisten armahdusten myötä lokakuun 1918 lopulla. Vankileiriaika ei vienyt kuitenkaan terveyttä, sillä Signe Halonen voitti vielä elokuussa 1919 Riennon uimakilpailut.

Lähteet: Hannu Eklund, Kotkan urheilun historia. Suomen Urheilulehti 1915, Sanomalehdet Etelä-Suomi, Eteenpäin, Työmies ja Haminan Lehti 1915-1927. Valtiorikosylioikeuden aktit 23853, 19049, 18427.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Perkele 2 - Uusia lauluja Suomesta

Syksyn odotetuin äänite oli meikäläisellä Perkele 2 - Uusia lauluja Suomesta LP. Ei sitä kyllä nykyään tule enää oikeastaan mitään uutuuslevyjä kummemmin odotettuakaan. Tämä siis soundtrack Jörn Donnerin elokuvasta Perkele 2 -  Kuvia Suomesta, joka tuli maanantaina TV:stä ja minä istuin silloin TV:n eessä.
Alkuperäinen Perkele - Kuvia suomesta elokuva ja sen soundtrack ovat ihan klassikkoja ja tuli taas katsottua viime viikolla kun TV:stä tuli. Tubessahan on tämä myös ja sensuroimattomana versiona. Se prostituutiokohtaus on kyllä aika vastenmielistä katseltavaa.
Mutta tähän levyyn. Uusia versioita vanhoista biiseistä, Ismo  Alanko Rauli Somerjokena ja Yona Arja Saijonmaana eivät ole mitenkään kummoisia. Vanhassa vara parempi. Ihan mielellään näitä kuitenkin kuuntelee vaihtelun vuoksi. Levyllä kuultavat Palefacen kappaleet, joita ei kuuultu elokuvassa sen sijaan ovat aivat 6/5 materiaalia. Erityisesti Laulu suomalaisesta rasismista ja Laulu veropakolaisuudesta. Sais tuo Paleface jättää nuo hoppailut ja siirtyä tälle linjalle. Ihan 100% kisällilaulun parhaita perinteitä. Rajoitettu painos, vain vinyylinä. Tuleeko tästä levy, josta maksetaan hurjia summia parinkymmenen vuoden päästä?
Ostin tämän Hellhoundin Suomi 60 singlen joskus 90-luvun alkupuolella. Ajattelin silloin, että pitääpä kuunnella tätä myös tänä kyseisenä päivänä, että miten on ennustukset toteutuneet. Hesarissa oli tässä yhtenä päivänä juttua pettuleivän valmistuksesta. Pettujauhojen kilohinta oli 130 e, että kannattaisi metsissä keräillä. Tuskin kuitenkaan kummoisille tuntipalkoille pääsisi. Saas nähdä koska se tuho tulee. Aloittaako Trumppi ydinsodan?