Kannusjärven pakokivi

Päivän retkeilykohteena oli Kannusjärvellä sijaitseva "pakokivi". Sain tästä "uudesta" muistomerkistä vinkin tässä alkuviikosta ja nyt viikon ensimmäisenä sateettomana päivänä sai sitten hyvän syyn kerätä kilometrejä. Jää nyt tällä viikolla ajot muutaman kymmenen alle 500 viikko kilometrin tavoitteesta.
Muistomerkkihän ei ole uusi, vaan liki sata vuotta vanha. Tykän matkailuyritys (?) on tehnyt alkukesästä opastuksen pakokivelle, eikä tätä olisi muuten juuri kukaan vahingossa löytänyt. 

Suomen Punasen Kaartin Keskisen Rintaman  Esikunta julkaisi Eteenpäin-lehdessä 16. huhtikuuta 1918 julistuksen yleisestä asevelvollisuudesta,  jonka mukaan kaikkien 15-50 vuotiaiden vehkalahtelaisten miehien on saavuttava huhtikuun 17, 18, ja 19. päivinä tarkastukseen Haminan raatihuoneelle. Pois jääviä uhkailtiin rangaistuksella.
Tykän sivujen mukaan kiveen hakattu päivämäärä 20.4. 1918 olisi kiven pystytyspäivämäärä, mitä rohkenen epäillä, sillä tämä lienee ennemmin päivämäärä jolloin Kannusjärven isännät painuivat metsään piiloon punaisten pakko-ottoja.
Piilo oli hyvä, joten mitään dramaattisia tapahtumia ei tähän liity. Ummeljoen ja Inkeroisten punakaartilaiset kävivät Kannusjärvellä jahtaamassa metsäkaartilaisia ja tässä yhteydessä heidän mukaansa lähti myös luvattomasti talollisten omaisuutta. Ketään ei kuitenkaan surmattu, eikä muustakaan kaltoinkohtelusta ole säilynyt tietoa.

Muistokiven takana on pieni kallioseinämä. Luultavasti juuri tätä vasten on ollut pakolaisten laavu.
Piileskelylle oli lopulta tarvetta kahdeksi viikoksi. Lauantaina 4. toukokuuta 1918 kello 3-4 iltapäivällä saapui Kannusjärvelle Haminasta Elja Rihtniemen johtama partio, joka pidätti neljä miestä, Eino Yrjösen, 19, Ville Toikan, 23 sekä 45 vuotiaan Emil Guvenuksen ja tämän 16 vuotiaan pojan Artturin. Heidät vietiin kylän eteläpäähän metsän reunaan ja ammuttiin sinne lukuun ottamatta Artturi Guvenusta, joka onnistui pakenemaan Luoman taloon, jossa hänet piilotettiin. Artturi kuoli kuitenkin jo 1921, ilmeisesti keuhkotautiin. Punaisten noutajina kerrotaan olleen myös Kannusjärven suojeluskunnan päällikkö Erland Haapaniemi, talollisen poika Matti Pakkanen sekä Hugo ja Jalmari Husu. Itselläni ei ole tietoa ovatko he samoja jotka ovat piileskelleet pakokiven luona. Haapaniemi oli sodan jälkeen kertonut ammutun Eino Yrjösen veljelle Väinölle, että teloituksen olivat suorittaneet  Vuoksenlaaksosta tulleet valkoiset, joiden johtajana oli ollut Rihtniemi-niminen päällikkö.

Pakokivi löytyy Salo-Suikkasentien eteläpuolelta ja sinne on hyvä opastus. Löytyi ongelmitta ilman GPS-laitteita. Nälkäisiä hyttysiä oli niin riittävästi, ettei paikalla huvittanut kuvien ottoa pidempään olla.

Laitetaan vielä kuva Kannusjärven paloasemasta. Yksi lauta putoaa kohta tornin seinästä.