maanantai 21. marraskuuta 2016

Ompelijatar - Martta Koskisen kuolema ja elämä


Ville Suhosen ohjaama Martta Koskisesta kertova Ompelijatar elokuva tuli katsottua pariinkin kertaan kun TV:stä taannoin tuli ja HS Kuukausiliitteen jutunkin luin useampaan kertaan. Ajattelin täten, etten tarvitse tätä kirjaa, mutta kävi sitten kuitenkin kiinnostamaan kovasti.

Onhan tässä lisää vaikka mitä. Välillä Martta jää sivurooliin kun vyörytetään eteen 30-luvun kommunistien maanalaista toimintaa. Hertta Kuusinen, Yrjö Leino, Eino Pekkala, Mauri Ryömä, Elvi Sinervo, Hella Wuolijoki. Useita kirjoja heidän toiminnastaan olen ennenkin lukenut. Loppua kohti Martta pääsee taas enemmän keskiöön. Lukuisat kirjeet lainataan täydellisinä. Kohti traagista loppua. Martan toiminnasta sisällissodan aikana Lahden naiskomppanian riveissä olisin mielusti lukenut enemmänkin. Kovasti vähäisesti tietoa. Ehkä ei löytynyt tai ei vaan ole. Tuomas Hopun tulevaa kirjaa naiskaarteista odottelen innolla.

Oliko Martta sankari vai konna? Osa Hitleriä ja fasismia vastaan taistellutta maanalaista vastarintaliikettä vai Stalinin hyväksi toiminut isänmaanpetturi? Tähän Suhonen ei ota kirjassaan kantaa. Jokainen saa itse luoda omat mielikuvat esitetyn aineiston pohjalta. Itse en pidä kysymystä edes olennaisena. Aikaa on kulunut yli 70 vuotta ja Martta on rangaistuksensa kärsinyt, enemmänkin mikäli epäilykset kidutuksesta pitävät paikkansa. Sodanaikaisen vastarintaliikkeen saavutukset jäivät kuitenkin melko vähäisiksi. Useampi poliisi tosin menetti henkensä tulitaisteluissa. Kukaan tuskin voi kieltää sitä, että Martta oli rohkea ja omasi vahvan vakaumuksen. Sitä pitää kunnioittaa.

Yksi huomio kirjasta. Hella Wuolijoki oli kyllä yksi paskiainen. Siis sen lisäksi, että rikkoi Hiski Salomaan Lännen lokarin. EK salakuunteli Hellan ja Vappu-tyttären käymää puhelinkeskustelua. Hella oli huolestunut siirtoväen pika-asutuslaista ja evakoiden sijoittamisesta hänen kartanonsa maille. Yksi syy miksi hän kutsui Bertolt Brechtin tiluksilleen oli, että näin hän toivoi välttyvänsä tältä.
Oikeaa asuinrakennusta ei heille ole löytynyt ja Vappu ehdottaa huvilaa, mitä Hella vastustaa, sanoo Brechtien vuokraavan sen kesäksi". "Eivät Brechtit sinne tule, sillä he menevät Amerikkaan", väittää Vappu. Hella suuttuu ja sanoo, että "huvilassahan on meidän nahkahuonekalut. Eihän evakuoiduille voi niitä antaa". Vappu ihmettelee, "onks ne sitten huonompia ihmisiä kuin me muut, jos ne ovat menettäneet kaiken omaisuutensa ja kotinsa". Siihen Hella: "Juu on". "Hyvästi, äiti"! vastaa Vappu ja lyö puhelimen kiinni.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Bontrager OMW talvipyöräilykengät

Hyvästi varpaiden palelu. Ostin Bontragerin talvipyöräilykengät. Nämähän olivat jo viime talven uutuus, mutta saatavuus oli vielä silloin vähän heikkoa. Erikoisuutena on irroitettava sisäkenkä, joka on helppo sujauttaa sisään edestä aukeavan vetoketjun kautta.
Sain nämä viime viikolla ja sopivasti talvikelien saapuessa. Mitään kovia pakkasia ei vielä ole ollut. Kylmimmillään olen nyt ajellut näillä viiden asteen pakkasessa parisen tuntia. Sinä aikana varpaat hieman kylmettyivät, mutta niin vähän ettei ole epäilystäkään näillä tarettavan vaikka useita tunteja. Lämpimimpiä sukkiakaan ei ollut vielä käytössä. Kovemmat pakkaset on vielä kysymysmerkki, mutta selvää on jo, että nämä ovat selvästi lämpimämmät kuin aikaisemmin käyttämäni talvikengät lämpimillä kengänsuojilla varustettuna.
Kuminen nilkkaosa on melko korkea ja estää hyvin kosteuden ja lumen sisäänpääsyn. Valitettavasti samalla se myös haittaa nilkan liikettä, eikä nämä oikein sovellu kovatempoiseen 100 rpm pyöritykseen.
Pohja on paksu, joten satulaa voi nostaa hiukan. Paksun ja jäykän pohjan takia myös polkimiin lukittuminen on hiukan tunnotonta, ainakaa jos klossit eivät ole täsmälleen samalla paikalla mihin on aikaisemmin tottunut. Itselläni ne olivat ensin vähän pielessä, mutta paikkaa vaihtamalla alkoi lukittuminen sujumaan paremmin.
Kenkien koko tuntuu jokseenkin vastaavan Shimanon pyöräilykenkiä ja kannattaa hankkia yhtä kokoa isommat kuin kesäkengissä. Lisää käyttökokemuksia joskus tulevaisuudessa.
Aikaisemmin olen käyttänyt näitä kahta kovasti kilometrejä nähnyttä Shimanon mallia. Taaempi on ensimmäinen varsinainen markkinoille tullut Shimanon valmistama talvipyöräilykenkä noin 15 vuoden takaa. Jalassa se on vähän kolhon tuntuinen, eikä nilkkaosa ole oikein tarpeeksi taipuisa. Myös tarranauha on vuosien aikana lakannut toimimasta, joten sulkemiseen on käytettävä nykyään hakaneulaa.
Edessä on siitä kehittyneempi versio, joka on oikein hyvä jalassa. Jalan sujauttaminen sisään on kuitenkin rasittanut nilkkaosaa sen verran pahasti, että se on rikkoutunut. Kenkää aion kuitenkin käyttää edelleen erityisesti maantiekäytössä lämpötilojen salliessa, koska se on hyvä ajokenkä.
Kummallakin tarkenee hyvin silloin kun lämpötila pysyy plussan puolella, mutta pakkasella ei näillä kovin pitkään ajele ilman kengänsuojia.
Urheiluareenan valmistamat keinoturkissuojat ovat erittäin lämpimät ja melko kestävätkin. Ongelmana on kuitenkin se, että ylimääräiset suojat tuppaavat aina hankaamaan kampia. Lisäksi ne jalkautuessa luiskahtavat usein pois paikaltaan tai täyttyvät lumella. Pron kumipohjaisia kengänsuojiakin olen parit kappaleet ostanut. Ihan käyttökelpoiset, tuppaavat vain melko pian rikkoutumaan. Nyt ei sitten toivottavasti enää tarvitse niitä käyttää.