Hitonharjun pirunpesä

Kesälomapäivät käyvät vähiin ja monet suunnitellut retket on vieläkin toteutumatta. No tämän kohteen kävin sitten tänään katsastamassa henkeä uhmaten. Hamina-Taavetti väli kun on aika ahdistava ajettava varsinkin arkipäivisin. Ei piennarta ja rekkoja riittää, vaikka on se paljon rauhoittunut pahimmista idänkaupan vuosista.
Tienviitta Hitonharjulle on ollut aina mieltä kiihoittava. Joskus tuli sitten netistä löydettyä selitystä hieman erikoisemmalle tien nimelle.

Siellä on näet pirunpesä, halkaisijaltaan nelikymmensenttinen kolo, joka laajenee useamman neliön kokoiseksi pieneksi luolaksi. Mitään opastetta paikalle ei ole. Ensin kävin etsimässä tätä harjun laelle nousevan tien päästä, siellä on laavu ja vanha aitta. Sitten vähän matkaa Hitonharjuntiellä, kunnes palasin risteykseen ja huomasin parin sadan metrin päässä olevalle kalliojyrkänteelle johtavan polun. Museoviraston pystyttämä rauhoitettu -kyltti kertoi, että perillä ollaan.

Tämähän on esitelty aiemmin ainakin Retkipaikassa, eikä itselläni ole tuohon mitään lisätietoja. Mainittakon, että tämän mystisen onkalon synty on mysteeri. Museovirasto epäilee, että tämä on peräti kivikaudelta peräisin oleva  kvartsilouhos.

Esitellään nyt samalla myös muutama muukin vt. 26:n varrella oleva kohde. Pyhällön eteläpuolella oleva erittäin kaunis kivisilta on sellainen jota aina ohimennessä tulee vilkaistua. En ole tähän koskaan ennen pysähtynyt, joten aiheellista olikin käydä katsomassa miltä silta näyttää toiselta puolelta.
Muutkin ovat tämän huomanneet: "Mageeta ajaa Kouvolaan tai Lappeenrantaan moikkaamaan serkkuja brand new Datsun Bluebirdillä. Mä odotin aina kivistä kaarisiltaa Pyhällössä, kaunis ja mystinen..." (Pelle Miljoona: Elossa ja potkii)

Orbea taittoi taas tämänkin matkan ongelmitta.

Myllykylässä hautausmaiden lähellä on tällainen muistomerkki. Laatassa on teksti "1741 Ruotsi-Suomen armeijan tukialue - Uplannin jalkaväkirykmentin talvileiri 1741-1742."
Muistomerkin takana on ollut myös opaskyltti paikan historiasta, mutta siitä on enää vain metalliset kehykset jäljellä. Tästä on ollut myös joskus juttua sanomalehdessä, mutten minä siitä muista muuta kuin, että täällä kuoli sadoittain/tuhansittain sotilaita nälkään ja tauteihin. Museoviraston sivultahan ne puuttuvat tiedot kätevästi löytyvät.

Viimeine kohde löytyy myös Vehkalahden-Haminan Myllykylästä ja se on Sahakosken luontopolku. Tämän olen käynyt kerran aiemminkin kävelemässä läpi. Pituutta luontopolulla on vain 340 metriä, mutta siihenkin mahtuu vesiputous, sammaloituneita kivijalkoja, suvantokohtaan muodostunut kaunis lampi, suuria puita, siltoja sekä paljon kiukkuisia muurahaisia muiden muassa.