perjantai 27. toukokuuta 2016

Kotkan Vapaa-ajattelijain hautausmaa

Kuvasin Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmää varten hieman Kotkan vapaa-ajattelijain hautausmaata ja tietoja etsiessä löytyikin muutamia mielenkiintoisia faktoja, jotka olin jo unohtanut tai en ollut niistä ennen kuullutkaan. Joten kierrätetään näitä juttuja ja julkaistaan nämä löydökset myös täällä.
Hautausmailla on mukava käydä kävelemässä ja bongailemassa tuttuja nimiä. Tällä hautausmaalla on kolme ihan henkilökohtaista tuttuakin, r.i.p. Hessu, Maikku ja Martti, mutta ei heistä nyt enempää.
Kotkan ja sen ympäristön kirkosta eronneiden yhdistys perustettiin 4.10.1929 Kaikkien jäsenten mielissä oli heti oman hautausmaan hankkiminen. Maa-alue tätä varten ostettiin heti seuraavana vuonna Kymin Parikalta seurakunnan hautausmaan vierestä. Alkuvuosina tänne haudattiin kaikki ev.lut. kirkkoon kuulumattomat, myös helluntailaiset. Vuodesta 1944 lähtien hautausmaa on tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille.
Muistolehdon keskelle 1976 sijoitettu patsas, Ajatuksen vapauden puolesta.
Tuhkien vapaakätkemispaikalle sijoitettu marmorinen muistolaatta.
Vanhempi tuhkauurna-alue.
Uudempi uurnalehto.
Muutama vuosi sitten rakennettu huoltorakennus.
Toinen huoltorakennus ja komposti.
Adam Malm tuossa tulikin jo edellisessä postauksessa esiteltyä. Tässä vielä muutamia tunnettuja henkilöitä joista tiedän jotain kertoa
Hautausmaan ensimmäinen vainaja, yhdistyksen perustajajäsen, synnytykseen kuollut nuori nainen Aili Rämä. Myös lapsi kuoli ja haudattiin samaan hautaan.
Taisto Sinisalo toimi SKDL:n kansanedustajana 1962–1979 ja SKP:n varapuheenjohtajana 1970–1982. Itse olin kovasti nuori Sinisalon uran huippuvuosina, ettei niistä ole suoria muistikuvia. Joskus vuosituhannen vaihteessa TV:stä tuli joku proggis Sinisalosta ja minäpä ihan suutuin, kun rohkeni lausumaan, että Neuvostoliiton hajoaminen oli suuri vahinko. No nyt sitä on tavallaan helpompi ymmärtää kun katsoo vaikkapa Putinin touhuja tai äärioikeiston nousua itä-Euroopassa, vaikka en ole edelleenkään samaa mieltä. No tuli kuitenkin joku vuosi sitten hankittua Sinisalon muistelmat "Niin maailma muuttuu", ja se oli varsin viihdyttävä ja kiintoisa kirja, myös suurena apuna tämän jutun tietojen hankinnassa. Avasi Ihan uudella tavalla "Tasin" persoonaa.
Taisto Sinisalon vanhemmat, Lohjan Virkkalasta kotoisin ollut Karl Lindstedt ja Mäntsälän Hirvihaarasta lähtenyt Jaada Sinisalo. Pariskunta muutti Kotkaan 1920-luvun alussa. He pitivät kirjakauppaa ja lyhyttavaraliikettä Työväentalon kiinteistössä osalllistuen myös aktiivisesti kommunistien salaiseen toimintaan. Lindstedt sai useita vankeustuomioita ja hänet yritettiin myös muiluttaa. Postiluukusta hyökkääjien päälle ruiskutettu lutikkamyrkky ja paikalle hälytetty palokunta pelastivat hänet sillä kertaa. Pulavuosina he joutuivat luopumaan liiketoiminnastaan ja muuttamaan pieneen ullakkohuoneeseen Tammikadulle. Pitkään avoliitossa ollut pari avioitui viimein 1948.
SKDL:n kansanedustajana 1945–1959 toiminut Toivo Kujala oli myös kahdesti eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä. Sippolasta kotoisin ollut Kujala valittiin Kotkan kaupunginvaltuustoon 1929 Sosialistisen Työväenpuolueen listoilta, mutta hänet pakotettiin seuraavana vuonna eroamaan. Kujala sai myös useita vankeustuomioita osallisuudesta kiellettyyn kommunistien maananalaiseen toimintaan. Toisen maailmansodan jälkeen hänet siis valittiin heti ensimmäisissä vapaissa vaaleissa eduskuntaan, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Huhtikuussa 1959 Kujala oli eräässä Kulttuuritalossa pidettävässä nuorisoliittolaisten juhlassa pitänyt puheen ja palattuaan istumaan lyyhistyi kuolleena paikalleen.
Inkerissä syntynyt Meeri Kalavainen (1918-2010) toimi SDP:n kansanedustajana 1948-1979, sekä maan ensimmäisenä kulttuuriministerinä 1970-71. Ennen kansanedustajuuttaan Espoossa kuollut Kalavainen vaikutti Kotkassa toimien Työväen Säästöpankin virkailijana ja on siksi haudattu tänne sukuhautaan.
Akseli Ahveninen (1901-1944) loikkasi rintamalle jouduttuaan Neuvostoliittoon ja palasi jatkosodan lopulla desanttina takaisin kotiseudulleen. Hän piileskeli monien kotkalaisten kommunistien luona sekä Leporannan metsään rakennetussa korsussa. Juhannuksena 1944, kun väkeä oli paljon liikkeellä Ahvenainen rohkaistui lähtemään Metsolaan saunomaan. Ahvenainen kertoi, ettei vastaan tullut poliisikaan ollut tunnistanut häntä. Tässä hän erehtyi. Pian olivat poliisit ja sotilaat jälkikoirien kanssa jäljittämässä Ahvenaista Leporannassa ja seuranneen tulitaistelun yhteydessä hänet ammuttiin juhannuspäivänä 1944.
Jatkosodan loputtua hänet haudattiin tänne kommunistien suurena sankarina. Satapäinen joukko saatteli keskustasta matkaa rautatieasemalle, josta tultiin junalla tänne Parikalle. Parikalle tosiaankin pääsi ennen sivuraidetta pitkin suoraan junalle. Kiskot on purettu jo aikaa sitten, mutta radan paikan pystyy vielä paikoin hahmottamaan.

Eräässä aikaisemmassa postauksessa olen kertonutkin kuinka helluntai-lauantaina 1918 kuusi miestä vietiin teloitettaviksi Kotkan vanhalle hautausmaalle. Kaksi heistä jäi kuitenkin eloon. Evert Kaarna aavisti oikein ja kaatui ajoissa hautaan vahingoittumatta. Matti Malista osui kahdesti, mutta hänkin jäi henkiin. Kumpikin miehistä eli vielä vuosikymmeniä ja ovat haudatut tänne.
Keijo Yrjölä, pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu ja Kotkan Työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Yrjölä on julkaissut omakustanteena muutamia mielenkiintoisia paikallishistoriikkejä, joista Kotkan kohotessa olisi hakusessa.

Varmasti täältä löytyisi vaikkapa Hömpin Paven opastuksella lisää mielenkiintoisia henkilöitä ja tarinoita, vaan en minä niitä tiedä. Paljon täällä on tuttuja sukunimiä, jotka viittaavat kansalaissotaan ja kotkalaiseen työväenliikkeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti