Suomalaiset fasistit ja muita kevään kirjauutuuksia

Tuollainen kirjapaketti tuli alkuviikosta, Suomalaiset fasistit - Mustan sarastuksen airuet -kirjalla tuli aloitettua luku-urakka. Tämän ilmestymisestähän on jo toista kuukautta aikaa ja kirja on ollut aika paljon esillä mediassa. Piffillä kirjaa luonnehdittiin seuraavilla kategorioilla:

1) Lukematta paskaa. Kattaa persut, kommenttipalstojen anonyymit möykkääjät ja kaikenlaiset sekalaiset saivartelijat.

2) Lukematta mahtava merkkiteos. Kattaa mediatutkimuksen hipsteriprofessorit ja sekalaiset liberaalit elvistelijät.

3) Kontekstualisoiva teos, joka luo uuden kokonaiskuvan vanhastaan tunnetuista asioista, luo samalla uusia katsauksia esimerkiksi vapaussodan rintamamiesten liiton toimintaan ja sisältää myös historiografisen osuuden. Kattaa tutkijat ja fiksummat lukijat.

Itseni luin tuohon toiseen kategoriaan, ja kun tämä alkaa olla kohta paketissa, niin ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä tämä on hyvä ja kiintoisa teos. Ainoastaan alkupuolella oli hieman tyhjäkäyntiä, kun käsiteltiin fasismin syntyä ja olemusta maailmanlaajuisesti. Itse asiaan pääsyn jälkeen on ollut hyvinkin koukuttavaa tekstiä. Aikajana käsittää lähinnä vuodet 1918-1945, uudemmat fasistiset järjestöt on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tässä olisi siis saumaa myös jatko-osalle, mutta ehkä se on enemmä joidenkin muiden kuin tämän itsenäisyytemme alkuvuosiin keskittyneen kolmikon heiniä.

Marko Paavilaisen Murhatut veljet on myös ollut paljon esillä ja muutaman jutun luettuani ja kirjaa hieman selailleenani voin jo sanoa tämän olevan hyvinkin kiintoisa populaari teos. Sisällissodan aikana murhattujen Thomen veljesten lisäksi tässä käsitellään hyvinkin laajasti punakaartien ja erityisesti tekoon syyllistyneiden Hyvinkään lentävien toimintaa ja myöhempiä kohtaloita.

Martti Backmanin Harriet ja Olof - Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 -kirjaa mainostettiin tietokirjana, mutta tämä on kuitenkin kirjoitettu romaanin muotoon. Kyse onkin ns. faktiosta - kaikki esitetyt tapahtumat ja faktaväitteet ovat historiallisia tosiasioita. Kirjassa mainitut kymmenet henkilöt ovat olleet todellisia eläneitä ihmisiä, joiden sanomiset ja tekemiset ovat todettavissa suoraan kirjallisista dokumenteista. Kaunokirjallinen fiktio tulee esiin kun väritetään miljöötä ja keskusteluja.
Aiheenahan on Viipurissa tapahtunut venäläisten siviilien raaka joukkomurha, jota Backmanin sukulainen asianajaja Fritz Wiik lähtee tutkimaan sekä tapahtumaan limittyvä Harriet Thesleffin ja jääkäri Olof Laguksen onnettomasti päätynyt rakkaustarina ja jälkimmäisen kuolema.

Olofia käsitellään myös Tuomas Hopun uudessa kirjassa Jääkärit Saksan tiellä, jota en kuitenkaa vielä ostanut. Näytti vaan olleen HS:ssa juttua tästä ja Tampereen Postimuseossa avautuneesta Jääkäri-aiheisesta näyttelystä. Itseäni ei tuo jääkäriliike niin oikein kiinnosta, mutta Hopun kirjat sitäkin enemmän, joten eiköhän tämäkin tule myös hankittua myöhemmin.

Jukka Kekkosen Kun aseet puhuvat - Poliittinen väkivalta Suomen ja Espanjan sisällissodissa on ainakin kooltaan melkoinen järkäle ja vaikuttaa noin pikaisen selailun perusteella vähän turhan akateemiselta tutkimukselta omaan makuuni.
Suomen sisällissodan lisäksi myös Espanjan sisällissota kuuluu näihin suuriin kiinnostuksen kohteisiini. (Kun siellä oli anarkisteja.)
Kirjan kuvituksesta voisi vielä sanoa, että hohhoijaa... Ei ole oikein mielikuvitusta vastaavalle kuvatoimittajalle riittänyt. No joku voisi tietysti laskea kuinka monessa kirjassa on aiemmin julkaistu esimerkiksi kuvat Turun kasarmin raunioita tutkivista pikkupojista tai Matti Paasivuoresta edustamassa yksin koko vasemmistoa Heimolan talon salissa.
No parempi lukea ensin ja sitten vasta arvioida tarkemmin.

Suomalais-italialaisen Anton Montin Punaiset prikaatit - Italian väkivallan vuodet 1970-1988 ilmestyi jo viime vuonna, vaan ostin tämän vasta nyt. Italialainen vasemmistoterrorismi kun on myös kiinnostava aihe, vasemmistolainen terrori kun nyt on vaan niin paljon parempaa. (Tähän pitäisi laittaa myös hymiöita siltä varalta, ettei kaikki ymmärrä virkkeen alkuperää.)
Aika kompakti ja populaarilta vaikuttava kirja.

Talvisia fatbike kokemuksia

Ensimmäinen talvi fatbike-pyöräilyä alkaa lähestymään loppuaan. Ostin tuon siis viime lokakuun ensimmäisenä päivänä ja lokakuun aikana tuli ajettua reilut 400 kilometriä. Marras- ja joulukuut olikin sitten niin märkää ja pimeää kurakeliä, etten viitsinyt uutta pyörää turhaan sotkea ja kuluttaa. Uudelleen otin tämän käyttöön alkuvuodesta pakkasten ja lumen tultua ja nyt on mittarissa reilut 1500 kilometriä.
Pyörää ostaessani haaveilin hienoista aurinkoisista pakkaspäivistä, jolloin kiidän tämän kanssa kovaksi tamppautuneita moottorikelkkauria pitkin. Ihan tällaisia kelejä ei oikein tämä talvi ole suonut. Tammikuussahan olivat ne kireät pakkaset, jolloin pyörä oli käytössä lähinnä työmatka-ajossa ja työmatkat olenkin ajanut tällä lähes koko talven. Hyvin on Sramin X5 vaihteet ja Shimanon nestejarrut toimineet kireilläkin pakkasilla, ei mitään valitettavaa. Kuun loppupuolella ilmojen lauhtuessa pääsi maastoonkin ajelemaan, lunta oli metsässä vain parin sentin kerros, joten sinänsä ei juurikaan eroa normaaliin maastoajoon.
Helmikuu taas on ollut hyvinkin sateinen, vuoronperään vettä ja lunta, joten kunnollista polkuverkostoa ei ole oikein päässyt syntymään. Nyttenkin on ollut useita päiviä päivälämpötilat plussalla, joten kaikki polut on melko upottavia ja raskaita ajaa. On sitä kyllä joitain hyvänkin kelin päiviä osunut kohdalle. Ja kyllä ehdottomasti huomaa tämän paremman ajettavuuden vanhaan maastopyörään. Useita metsäkierroksia olen selvittänyt, jotka olisivat normaalilla maastopyörällä jääneet ajamatta.

Sain jo syksyllä vinkkiä, että nämä fatbiken nastarenkaat on maahantuojilta jo loppu, eikä tehtaaltakaan saada vähään aikaan lisää, joten pistin sitten heti tilaukseen kun XXL:ssä näitä oli myynnissä. Kuulemma jo loppuvuodesta oli sieltäkin kaikki menneet. Hintaa tuolla 45NRTH Dillingerillä oli 200 euroa kappale, mikä lienee melko paljon. Hinnat pudonnevat mahdollisesti tulevaisuudessa mikäli suuret rengasvalmistajat alkavat myös tekemään näihin sopivia nastarenkaita. Itse rengashan on loistava. Ei mitään huomattavaa eroa ajettavuudessa alkuperäisiin kesärenkaisiin. Kaikki nastatkin ovat yhä tallessa, vaikka on tullut ajettua kovaakin maastoajoa lumettomassa metsässä sekä paljasta asfalttia.
Ihan niillä kesärenkaillakin pärjäsi hyvin alkutalven, vaihdoin nuo nastat alle vasta tammikuun lopulla, kun oli ne erittäin liukkaat pääkallokelit.
Polkimina nyt kiinni nuo Shimanon avo-lukko yhdistelmät, koska töihin olen ajellut tavallisissa kengissä. Maastokäyttöön en noita oikein suosittele, kun se lukkopuoli tukkeutuu helposti lumesta ja avopuoli taas on piikittömänä sietämättömän liukas.

Spessulla on myös oma pumppu joka on tarkoitettu erityisesti näille suuren ilmatilan matalapainerenkaille. Pumppaaminen käy nopeasti, kunhan ei ole tarvetta saada korkeita ilmanpaineita.
Tuon tyylikkään ja kevyen niin ikään Specializedin pullotelineen ostin alunperin tempopyörääni, mutta se on niin tiukka, ettei oikein toimi maantiekäytössä. Maastoajossa se on sikäli parempi, koska ei tarvitse pelätä pullon katoamista kovassa rytyytyksessä.