torstai 19. marraskuuta 2015

Joe Hill ei kuole koskaan

19. marraskuuta 1915, tasan sata vuotta sitten, teloitettiin Utahissa Yhdysvalloissa IWW-ammattiyhdistysliikkeen tunnetuin agitaattori ja lauluntekijä Joe Hill, oikealta nimeltään Joseph Hillström, alunperin Joel Emanuel Häggström. Hänen kohtalokseen koitui siirtyminen ääritaantumuksellisten mormonien hallitsemaan Salt Lake Cityyn auttamaan paikallisen IWW:n organisaation perustamisessa.
Industrial Workers of the World syntyi vuonna 1913 sosialistien, anarkistien ja radikaalien kaivostyöläisten yhteenliittymänä. IWW oli luultavasti ensimmäinen työväenjärjestö, joka käytti musiikkia järjestelmällisesti propagandassaan, ja sen punaiset laulukirjat levisivät jättiläispainoksina yli koko Amerikan. Kuuluisimmaksi IWW:n lauluntekijäksi kohosi amerikanruotsalainen siirtolainen Joe Hill, joka liittyi San Pedron osastoon vuonna 1910. Ensimmäinen Pieneen punaiseen laulukirjaan hyväksytty Joe Hillin laulu oli The Preacher and the Slave, Pappi ja orja, vuodelta 1911. Se on parodia Pelastusarmeijan laulusta In the Sweet Bye and Bye.

Tammikuussa 1914 hänet pidätettiin syytettynä kaupungin entisen poliisimestarin Morrisonin murhasta ja tuomittiin kuolemaan paljon julkisuutta saaneen oikeudenkäynnin jälkeen. Edes presidentti Wilsonin vetoomus Utahin kuvernöörille William Spry`lle tuomion tarkistamiseksi ei tuottanut tulosta. Joe Hill ammuttiin 19. marraskuuta 1915. Kyseessä oli todennäköisesti puhdas oikeusmurha, joskin jotkut hänen elämänkertansa kirjoittajat pitävätkin mahdollisena, että Hill ehkä tiesi jotain tapahtuneesta.

Näin vuosipäivänä voisimme luoda pienen katsauksen muutamaan kokoelmaani tarttuneeseen Joe Hill aiheiseen äänilevyyn.
Katsauksen vanhin on "työväen trubaduurin" Joe Glazerin "Songs of Joe Hill" (Folkways) vuodelta 1954. Tämä 10" vinyyli sisältää ne kaikki tunnetuimmat Hillin laulut eli Preacher and the Slave, Mr. Block, The Tramp, Casey Jones, Rebel Girl ja muutaman muun, sekä Alfred Heyesin ja Earl Robinsonin Joe Hillin, josta on tehnyt oman versionsa lukemattomat artistit aina Joan Beazia ja Bruce Springstiniä myöten. Joe Glazer esittää laulut askeettiseen tyyliin pelkän akustisen kitaran säestyksellä, joten tätä levyä ei kyllä tule kovin usein kuunneltua.
Myös ruotsalainen Mats Paulson luottaa pelkkään akustiseen kitaraan esittäessään näitä samoja lauluja alkuperäiskielellä, eli englanniksi, sekä lukien Hillin kirjeitä ja tekstejä ruotsiksi albumilla Songs and Letters of Joe Hill (Sonet). LP on ilmestynyt vuonna 1968. Tämäkin jäänyt hieman vähemmälle kuuntelulle.
Ensimmäisenä Joe Hilliä esitti suomeksi Hannes Saari jo 20-luvulla, levyttäessään Workers of the World Awaken nimellä Proletaarit nouskaa. Kappale on siitä harvinainen, ettei sitä ole mukana millään muulla omistamallani levyllä. Kyseessä on yksi neljästä Joe Hillin itse säveltämästä laulusta. "Tuplajuulaisten" tyyli näkyi myös vahvasti monen muunkin amerikansuomalaisen kuplettilaulajan kuten Arthur Kylanderin ja Hiski Salomaan tuotannossa.
Turun Ylioppilasteatterin lauluryhmä levytti kokonaisen albumin Hillin tuotantoa Olli J. Pellikan suomennoksina. Lauluryhmän jäsenia oli aiemmin ollut mukana Punainen Neilikka yhtyeessä, jonka ohjelmistoon kuului Hillin lauluja. Tämä LP ilmestyi vuonna 1975 Loven Eteenpäin! alamerkillä ja se jäi ilmestyessään melko vähälle huomiolle, vaikkakin Casey Jones suomennos Antti Mäntti, lakkorikkuri saikin soittoaikaa radiossa. Mukana tälläkin levyllä on kaikki keskeiset laulut, sekä tietysti Heyesin ja Robinsonin Joe Hill Elvi Sinervon suomennoksena. Tietystä amatöörimaisuudesta huolimatta levyn yleisilme on tuore ja kestää melko hyvin kuuntelua.
Katsauksen helmi on vuonna 1990 ilmestynyt kokoelma Don´t Mourn - Organize! (Folkways/Sonet), johon on koottu parhaita vuosikymmenten aikana levytettyjä Joe Hill aiheisia lauluja ja puheita. Billy Bragg aloittaa Phil Ochsin laululla Joe Hill, jossa käydään miehen elämä lävitse reilussa kahdeksassa minuutissa. Alkuperäinen Ochsin versio löytyy levyltä Tape from California ja toki senkin omistan.
Tämä on kyllä albumi jota jaksaa kuunnella hyvinkin usein. On nimittäin muutamia niin hienoja versioita. Mainittakoon vaikka Hazel Dickensin bluegrassiin tahtiin soljuva Rebel Girl.
Mukana on paljon Folkwaysille levytäneitä tunnettuja artistejä kuten Pete Seeger, Paul Robeson ja Cisco Houston, mutta myös todellisia harvinaisuuksia. Varsinkin tuo Hazel Dickensin oma LP pitäisi joskus saada hankituksi.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Neuvostolentäjien hauta

Kesäkuun viimeisenä päivänä 1941 Vehkalahden Kannusjärvellä sijaitsevassa ilmavalvontatornissa koettiin kauhun hetkiä. Ruotilan suunnasta tuli lentokone moottorit savuten suoraan kohti puun latvaan rakennettua lavaa. Miehet heittäytyivät vatsalleen kojun pohjalle, kun punatähdillä varustettu kone humahti yli pudoten hetkeä myöhemmin läheiselle pellolle. Siiven kärki tökkäsi kantoon ja kone pyörähti poikittain räjähtäen valtavaksi tulimereksi. Näytti kuin koko Tykän mäki olisi ollut liekeissä.

Kyläläisiä kerääntyi paikalle katsomaan tapahtumaa. Joku oli nähnyt jonkun juoksevan koneen hylyn suunnasta kohti läheistä Sepänhakaa. Pellolta löytyikin käyttämätön laskuvarjo ja pitkät turkisvartiset saappaat. Ihmeteltiin kuinka kukaan on voinut selvitä putoamisesta hengissä. Paikalle kiiruhtaneet ilmavalvojat olivat ehtineet nähdä tapahtuman paremmin. Koneen luukulla oli seisonut mies joka juuri ennen maahan osumista oli lähtenyt juoksemaan siipeä pitkin pois peräsimen ulottuvilta ja kierähtänyt siitä maahan.

Miehet lähtivät ketjussa kohti metsäsaareketta, josta karkuteilla ollut lentäjä löytyikin kiven takaa piilosta. Hetken uhittelun jälkeen tämä heitti tähtimallisen pistoolinsa pois ja antautui vangiksi.
Venäjän kieltä taitaneen Kannakselta kotoisin olleen Heiskasen Kallen jututtaessa leukansa ja otsansa satuttanutta vänrikin arvoista koneen suunnistajaa kertoi hän heidän lähteneen matkaan Kivennavan läheltä olevalta lentokentältä. Matkalla Lahtea pommittamaan saivat he Utissa peräänsä lentomestari Viktor Pyötsiän partion joka pudotti kaksi konetta Nastolaan. Tämän kolmannen seulaksi ammutun koneen haavoittunut pilotti sai pidettyä ilmassa Kannusjärvelle asti. Lentäjä menehtyi maahansyöksyssä, konekivääriampuja oli kuollut jo ilmataistelun aikana.
Heidän palaneet ruumiit vietiin Tykän Kallen kärryillä läheiselle hiekkaharjulle haudattavaksi. Paikalla oli Kallen lisäksi pari sotilasta, sekä joukko koulupoikia joiden kaivamaan kuoppaan ruumiit ladottiin päällekkäin. Paikalle lyödyssä paalussa on lentokonealumiinista tehty laatta jossa teksti: "Tähän on haudattu kaksi venäläistä lentäjää 30.06.1941". Kymmenkunta vuotta sitten paaluun lisättiin kuvassa näkyvä lisälaatta muistaakseni venäläisten historianharrastajien toimesta näiden selvitettyä lentäjien henkilöllisyydet.
Koneen  putoamispaikalle Tykän talon taakse on myös pystytetty muistomerkki. Kotimuseona toimivassa vanhassa riihessä on yhä tallessa koneen hylystä evakoituja muistoesineitä. Komea tuulimylly on uudempaa tuotantoa.