keskiviikko 20. elokuuta 2014

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kuhmoisten pappilan kummitus

Koska kaikki kummitusjutut tuntuvat kiinnostavan ja niistä etsitään paljon tietoja, niin tässä yksi tositarina liki sadan vuoden takaa.
Suomen Kansanrunousarkiston sekä Työväen muistitietotoimikunnan arkistoista löytyy useita kertomuksia Kuhmoisten pappilan kummituksesta. Vaikka kertomuksissa onkin paljon poikkeamia, pystyy niistä ja löytyneistä arkistolähteistä kuitenkin helposti rekunstroimaan tapahtumien todellisen kulun.

Kuhmoisten kirkkoherran poika Eino Soriola oli tappanut venäläisen upseerin joko Heinolan rintamalla tai Kuhmoisten taistelussa. Osa kertomuksista mainitsee kaksikin surmattua venäläistä sotilasta. Arkistoista taas on löytynyt Soriolan kotiinsa isälle lähettämä kirje, jossa hän kertoo, että Vesivehmaan ja Lahden välillä tavattiin muutamia punaisia, jotka saivat meiltä pitkäaikaisen leipäkortin. Leipäkortin antamisella tarkoitetaan teloittamista.
Joka tapauksessa Soriola hakkasi surmaamaltaan venäläiseltä pään irti ja toi sen kotiinsa pistimen nokassa ja laittoi pöydälle kasvot ikkunaan päin, ennen kuin myöhemmin hävitti sen polttamalla.
Eräänä päivänä kotiin palatessaan hänelle kerrottiin, että kamarin alalasissa näkyy pään kuva. Soriola rikkoi lasin kiväärinperällä ja laittoi uuden ruudun, mutta pää ilmestyi myös siihen. Tämä herätti paikkakunnalla suurta huomiota ja juttu kulkeutui myös kauemmaksikin. Tästä on jäänyt arkistoihin erään lahtelaisen miehen kertomus.

Eräänä päivänä Kuhmoisista oli saapunut proomua vetänyt laiva. Laivamiehet kertoivat kummituksesta satamamiehille ja kun laiva oli palaamassa pyhäaamuna takaisin Kuhmoisiin päättivät miehet lähteä katsomaan tätä ihmettä. Miehet kiertelivät taloa, pappi ei ollut kotona, oli juuri kirkonmenot käynnissä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Viimein yksi miehistä rohkeni menemään sisään, löysi keittiöstä naisen ja kysyi missäs se kummitus näkyy. Nainen tuli ulos näyttämään oikean ruudun ja silloin alkoi tapahtua. Alaruutuun alkoi ilmestymään ensin partaa ja tukkaa, sitten kuva suureni ja näkyi poletit olkapäillä mistä tiedettiin tämän olleen upseeri.

Kummittelua ei kuitenkaan jatkunut kovin pitkään. Eino Soriola lähti Hans Kalmin johtaman Pohjan Poikien rykmentin riveissä Viron vapaussotaan, jossa hän Latvian puolella pienen Bejan kylän läheisyydessä 23. helmikuuta 1919 bolshevikkeja vastaan käydyssä taistelussa kohtasi matkansa pään. Myös isä kirkkoherra Sulo Soriola vaihtoi näihin aikoihin toisen seurakunnan palvelukseen, eikä kummittelua enää sen jälkeen ole nähty.
Ei näkynyt myöskään eräänä elokuisena hellepäivänä, kun kävin tämän entisen pappilan ikkunalaseja tiirailemassa.