perjantai 18. huhtikuuta 2014

Salainen päiväkirja eläintiloilta

Kirjailija vasemmalla, oikealla keskustelua vetänyt Animalian edustaja
Eveliina Lundqvist kävi viime tiistaina Kouvolan kirjastolla esittelemässä lopputalvesta ilmestynyttä kirjaansa Salainen päiväkirja eläintiloilta. Kirjahan syntyi kun Lundqvist opiskeli eläintenhoitajaksi ja ollessaan työharjoittelussa eri tuotantoeläintiloilla kirjasi tuntemuksiaan ja päivittäisiä tapahtumia muistiin. Nämä muistiinpanot jalostuivat lopulta täksi kirjaksi, joka ei nyt kuitenkaan ole mitenkään salainen. Kirjan nimi on kustantajan ehdotus ja se on ainoastaan myyntikikka. Lundqvist itse ei ollut niin kovin ihastunut kirjan nimeen, mutta kun parempaakaan ei tullut mieleen niin nimi jäi.
Itse tämän ostin ja luin jo muutama viikko sitten ja tykkäsin kyllä karusta aiheesta huolimatta kovasti. Kirja on melko henkilökohtainen ja varsin kansanomaisesti kirjoitettu, joten varmasti vähemmänkin aiheesta ymmärtävät pysyvät hyvin kärryillä ja mielenkiinto säilyy lukiessa.

Kouvolan Animalia oli siis järjestänyt kirjan esittelytilaisuuden ja edellisenä päivänä Kouvolan Sanomissa julkaistun ennakkojutun ansiosta paikalle oli saapunut pitkälle kolmattakymmentä aiheesta kiinnostunutta. Kouvolan tapaisella agraaripaikkakunnalla yleisön joukkoon oli tullut myös muutamia maataloustuottajia, ainakin maitotilallinen ja kananmunantuottaja sekä jokunen muukin eläinoikeusliikkeeseen kriittisesti suhtautuva. Kukaan näistä ei kuitenkaan ollut kirjaa lukenut, mistä johtuen argumentit olivat aika virheellisellä pohjalla. Perusväittämänä oli, että Lundqvistin kokemukset olivat niin suppealta pohjalta ettei niiden perusteella pysty muodostamaan kokonaiskuvaa laadukkaasta kotimaisesta eläinteollisuudesta ja että oli etsimällä etsitty niitä kaikkein huonoimpia tiloja. Myös heinien ja voikukkien syöminen mainittiin vaihtoehdoksi jos lihateollisuus lakkautettaisiin.
Näiden takia keskustelu meni paikoitellen aivan liikaa sivuraiteille ja itseäni eniten kiinostavat seikat, kuten vaikkapa suunnitteilla oleva tuotantoeläinten turvakodin perustaminen jäivät vähemmälle huomiolle.

Kirja on saanut hyvinkin paljon varsin ristiriitaista ja värikästäkin palautetta, joka varsinkin määrässään on yllättänyt tekijän. Eniten mieltä ovat lämmittäneet tietysti "Eveliina on sankari" -tyyliset kommentit. Parasta ja totuudenmukaisinta palautetta on kuitenkin tullut monilta eläintenhoitajilta, jotka ovat itsekin havahtuneet kirjan esille tuomiin epäkohtiin sekä eläinsuojelutarkastajilta, joidenka kyyninen toteamus "juuri näin se on" kertoo kaiken oleellisen tehotuotannon jokapäiväisistä ongelmista.