sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918

Kirjan kuvitusta (Kuva: Työväen arkisto)
Äskettäin ilmestynyt Tuulikki Pekkalaisen uusin sisällissota-aiheinen teos Lapset sodassa 1918 sai ilmestyessään kohtalaisesti huomiota mm. YLE:n sivuilla. Monia varmasti järkytti jutussa esiintynyt kuva tuntemattomasta naisesta joka "Lapsineen teloitettiin Tähteessä Töörinkankaalla, Kuusankosken vanhan hautausmaan alueella."
Kyseisestä teloituksesta ei kirjassa kuitenkaan ole mitään muuta tietoa ja itse kyllä rohkenen epäillä tämän tapahtuman todenperäisyyttä. Töörinkankaalla [oik. Stöörinkangas] teloitettiin kyllä suuri määrä punaisia, joukossa ilmeisesti 2 naista. Tämän lasten teloittamisen kyllä luulisi olleen sen verran kuohuttava asia, että siitä olisi jäänyt enemmänkin muistitietoa. Kuitenkaan en ole aiemmin törmännyt tähän tapahtumaan sen enempää varhaisessa luokkasotakirjallisuudessa kuin uudemmassa paikallishistoriassakaan. Ristit kuvassa tarkoittavat kuitenkin eittämättä sitä, että henkilöt kuolivat, mutta syyksi epäilen ennemmin espanjantautia.

Mutta itse kirjaan, huolimatta uutisoinnin synnyttämistä "Lahtarit ajatteli myös lapsia" keskusteluista, tässä kerrotaan tietysti myös valkoisten puolella kuolleista lapsista. Valkoisen armeijan lapsisotilaita kaatui kaikkiaan 22 poikaa, sekä punainen terrori vei hengen viideltä pojalta ja kahdelta tytöltä. Itse tosin epäilen, että näistäkin joku voi olla todellisuudessa taistelun yhteydessä kuollut ja vain murhatuksi merkitty. Joka tapauksessa nuorin punaisen terrorin uhri oli 12-vuotias Anni Suutari, joka menehtyi murhapoltossa Luumäen Touksaaressa. Nämä käydään kirjassa melko nopeasti läpi, kuten myös punaisten lasten taistelu- ja teloitustappiot. Suurin osa yli 500 sivuisesta kirjasta koostuu eri vankileirien esittelyllä, Valtiorikosoikeuden akteista sekä erilaisista tilastoista ja nimilistoista, joissa riittääkin tutkittavaa esimerkiksi sukututkijoille.

Kymen Sanomissa haastateltiin helmikuussa 2002 Kouvolan naiskomppaniaan kuulunutta Meeri Lindströmiä (o.s. Rantala). Kymintehtaalta kotoisin ollut rva. Lindstöm kertoi tulleensa vangituksi Kotkassa, josta matka vei vankileireille Kouvolaan, Haminaan, Tammisaareen ja lopuksi Suomenlinnaan tuomiolle, josta hänet lokakuun lopulla vapautettiin ehdonalaiseen. Katsoin löytyykö hänen tietojaan vankileirien nimiluetteloista. Haminan leiriltä hänet löysinkin, vaikkakin sukunimi hieman väärin kirjoitettuna; Rantalo Meeri Rakel, syntynyt 6.12. 1902, kirjoilla Iitissä, asuu Kuusankoskella, vangittu Kotkassa 4.5.
Muilta leireiltä hänen nimeään ei löydy, Pekkalainen toteaakin kirjassaan, että useissa tapauksissa ikää ei ole merkitty. Tämä vahvistaa olettamusta, että nyt esitetyt luvut lapsivankien määrästä voivat olla vielä jonkun verran suurempia.

Otetaanpa vielä yksi tapaus. Kirjassa kerrotaan Seinäjoen vankileirillä joukkoteloituksessa surmatusta tuntemattomaksi jääneesta 14-vuotiaasta pojasta. Kertomus pohjautuu Yrjö Kallisen muistiinpanoon, Kallinen oli kuullut tapahtumasta paikalle olleelta valkokaartilaisesta, joka oli ollut syvästi järkyttynyt pojan kohtalosta. Tapaus tuntui heti tutulta ja löysinkin tapahtumasta toisenkin kertomuksen. Pohjanmaan Kansa -lehdessä haastateltiin vuonna 1985 Niilo Lepänhaaraa, joka oli ollut 1944 Nurmon Paukanevalla siirtämässä teloitettuja siunattuun maahan. Lepänhaara oli kuullut isältään kertomuksen Ähtäriläisestä 14-vuotiaasta pojasta, joka oli ollut herrojen kyytimiehenä. Tässä toimessa hän oli kuullut arkaluontoisia asioita, joita lapsellisuudessaan oli levitellyt eteenpäin. Niinpä hänet lähetettiin Seinäjoelle teloitettavaksi, koska kuolleet eivät puhu.
"Isä kertoi edelleen, että joku Seinäjoen poliiseista, Koskinen nimeltään, olisi ampunut poikaa niskasta läpi. Otsaluusta olisi lentänyt iso kappale pois. Tämän oli luoti poistullessaan aiheuttanut. Tämä juttu kiehtoi meitä kaivajia, löytyisikö poika haudasta. No, löytyihän poika, kahden miehen välistä, polvet koukussa makasi pieni ruumis, otsaluusta iso kappale pois."
Kyse on kiistatta samasta tapauksesta, vaikka teloitustapa onkin kertomuksissa erilainen. Todennäköisesti Koskinen oli käynyt suorittamassa varmistuslaukaukset niskaan.

Tuulikki Pekkalaiselle vielä, mikäli satut tätä lukemaan: Katsoppa mitä Seppo Myllyniemi kertoo kirjansa Sodan monet kasvot luvussa "Silittäjä Pauliina Rantasen 29 leipäpalaa"!