Korian sillat

Tässäpä eräs nähtävyys, jonka ohi kiireinen matkailija saattaa kulkea ohi mitään huomaamatta. Mutta kun malttaa pysähtyä ja laskeutua portaita alas joen rantaan, aukeaa eteen komea näkymä.

Komeimpana tietysti kunniavanhus, vuonna 1870 valmistunut ristikkosilta. Sillan keskijänne on valettu Englannissa keittoraudasta ja se on suomen viimeinen keittorautasilta ja muilta osiltaan suomen vanhin terässilta.
Silta on pariinkin kertaan ollut vähällä tuhoutua. Ensimmäinen kerta tapahtui myöhään sunnuntai-iltana 27. tammikuuta 1918, kun suojeluskuntalaiset yrittivät räjäyttää sillan. Tarkoitus oli näin estää punakaartin Pietarista saapuvaa asejunaa pääsemästä pidemmälle. Vartioinnista huolimatta he onnistuivat viemään räjähdyspanoksen sillalle, mutta vain sen kannelle. Räjähdys oli kova ja kuului Kouvolaan asti, mutta se jäi tuloksiltaan kuitenkin vaatimattomaksi. Silta oli kuitenkin vaurioitunut sen verran, että sitä piti korjata ennen kuin juna voitiin laskea yli. Työhön määrätty ratainsinööri Adolf Backberg teki korjauksen niin maan perusteellisen hyvin, että siihen meni useita päiviä, eikä senkään jälkeen junaa saanut ajaa sillalle, vaan vaunut oli työnnettävä yksi kerrallaan ylitse. Tämä hidastelu vaikutti ratkaisevasti punaisten asetoimitusten saapumista Savoon, jossa valkoisten puolustus oli vielä täysin järjestämättä.
Toisen kerran silta oli vähällä tuhoutua toisessa maailmansodassa, jossa onneksi suutariksi jäänyt neuvostovalmisteinen 500 kiloinen lentopommi meni läpi sillan kannen suurempaa tuhoa aiheuttamatta.

Vanhan rautatiesilan viereen valmistui uusi kaksiraiteinen rautatiesilta syksyllä 1925, jonka jälkeen vanha silta muutettiin maantiesillaksi. Tämä uusi rautatiesiltahan on Korian maamerkki ja komeimmillaan Kallioniemestä katsottuna. Valitettavasti siltä suunnalta ei "arkistossani" ole yhtään kuvaa. Täältä löydät kuitenkin muutaman hienomman kuvan samasta kohteesta.

Vanha silta palveli maantiesiltana niinkin pitkälle, kuin vuoteen 1985 asti, jolloin valmistui uusi maantiesilta. Vanha olikin yksisuuntaisena auttamattoman vanhanaikainen ja se on nykyään jalkakäytävänä. Tämä nykyinen maantiesiltakin on melko mielenkiintoinen kohde ainakin huimapäisten urban exploring harrastajien keskuudessa. Graffiteista näkee, että melko henkensä kaupalla siellä on korkeuksissa kiipeilty. Jossain täällä sijaitsee myös geokätkö.

Sillan alkupäässä on Vapaussodan ja itsenäisyyden Kymenlaakson perinneyhdistyksen pystyttämä muistolaatta, jossa on teksti; "Keväällä 1918 tällä paikalla surmattiin 45 maamme itsenäisyyttä ajanutta kansalaistamme."

En kyllä ymmärrä mistä luku 45 on peräisin, koska Mirja Turusen kokoaman luettelon mukaan punaisen terrorin uhreina surmattiin Korialla "vain" 36 suojeluskuntalaista tai näiden kanssa yhteistyötä tehneeksi katsottua. Näistäkin on itseasiassa suuri osa surmattu muualla kuin sillalla. Ainakin pari teloituspaikkaa oli joen rannassa Korian varuskunnan lähellä. Paikalla oli jonkinlainen niemi, missä ainakin yksi joukkomurha tapahtui, mutta sitä ei ilmeisestikään enää ole.

Sillalla kuitenkin murhattiin 28. huhtikuuta ainakin Kymiyhtiön johtaja kauppaneuvos Gustaf Björkenheim sekä tämän seuraksi lähtenyt lääkäri Kaarlo Hjelt.
Gustaf Björkenheim oli edistyksellinen mies, jolla oli myös ymmärrystä ja sympatioita työväenliikettä kohtaan. Kovana bisnesmiehenä hän ymmärsi, että myös venäjän loppumattomilla markkinoilla olisi menekkiä paperille, joten hän piti tehtaat toiminnassa koko sodan ajan. Tämä taas närästi osaa porvaristosta niin paljon, että arvelujen mukaan hän olisi ollut sodan jälkeen pahoissa vaikeuksissa yhteistoiminnasta punaisten kanssa. Marttyyri kuolemallaan hän kuitenkin lunasti itsensä itsenäisyyden puolesta henkensä antaneeksi sankariksi.