sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Franz Preihs

Frank Preihs on ammattimainen ultramatkojen pyöräilijä ja vegaani, joka viettää suurimman osan vuottaan harjoitellen ja kisaten erilaisissa ultramatkojen kestävyysurheilukilpailuissa eri puolilla maailmaa. Hän on selvittänyt valtaosan maailman vaativimmista kestävyysurheilukilpailuista, kuten RAAM (Race Across America, 3000 mailia yhtäsoittoa), Le Tour Ultime (yhtämittainen Ranskan kierros), XX-ALPS (Alppien kierros, jossa tulee nousua yhteensä 50 000 metriä), Crocodile Trophyn Australiassa, Race Around Slovenian, Alpentourin ja monia muita.

Miksi olet vegaani?
Vartuin hardcore musiikkipiireissä, jossa on paljon vegaani-streittari bändejä. Aloin parikymppisenä streittariksi ja samalla minusta tuli myös ensin kasvissyöjä ja parin kuukauden jälkeen vegaani.

Miten ja miksi päätit alkaa vegaaniksi?
Se meni käsi kädessä streittariksi alkamisen kanssa.

Kuinka kauan olet ollut vegaani?
Olen ollut vegaanisella ruokavaliolla vuodesta 2000 vuoteen 2006 ja uudelleen vuodesta 2008 asti.

Mikä on hyödyttänyt sinua eniten vegaanina?
Minulla on yksinkertaisesti parempi olo itseni kanssa ja voin kunnialla katsoa jokaista eläintä silmästä silmään.

Mitä veganismi merkitsee sinulle?
Minulle veganismi ja streittarius on henkilökohtain elämäntapa. En oikeastaan ​​välitä hirveästi ihmisistä, mutta olen erittäin aktiivinen eläinoikeustyössä.

Minkälaista harjoittelua teet?
Olen ammattimainen pyöräilijä, joten suurin osa harjoittelustani on pyöräilyä. Harrastan myös paljon kiipeilyä, myös vuoristossa.

Kuinka paljon sinun täytyy harjoitella?
Treenaan yleensä noin 20-30 tuntia viikossa kestävyyttä plus noin 10 tuntia viikossa kiipeilyä tai nostelen rautoja.

Annatko kuntoilu tai valmennusapua myös muille?
Pidän paljon motivoivia puheita julkisissa tilaisuuksissa ja olen mukana myös kampanjoimassa raittiin elämäntavan puolesta.

Mikä on mielestäsi suurin veganismia kohtaan tunnettu harhaluulo?
Useimmat ihmiset ihmettelevät, että pystyn ajamaan 3000 mailia yhteen menoon vegaanisella ruokavaliolla. He eivät ymmärrä kuinka saan tarpeeksi kaloreita ja proteiinia kasvispohjaisella ruokavaliolla. Mutten halua selitellä liikaa. Se on minun elämääni, minun tapojani, minun sääntöjäni.

Mitkä ovat suurimat vahvuutesi vegaaniurheilijana?
Tunnen jotenkin oloni puhtaammaksi ja pystyn sulattamaan asiat helpommin.

Mikä on kaikkein haastavinta?
Vegaanina ollessa ei ole lainkaan haasteita.

Ovatko ei-vegaanien tekemiset kannustaneet sinua omalla urallasi?
Minä en todellakaan välitä ei-vegaanien tekemisistä. Tehkööt he mitä haluavat - niin kauan kuin eivät ala väittelemään kanssani.

Ovatko perheesi ja ystäväsi kannustaneet sinua vegaanisessa elämäntavassasi?
Pohjimmiltaan sama juttu. Lapsesta saakka olen kulkenut omia teitäni. Minä en todellakaan välitä juurikaan minkään laatuisesta kannustuksesta.

Mikä on yleisin kysymys/kommentti jonka ihmiset esittävät kuullessaan, että olet vegaani ja kuinka vastaat?
En mainitse asiasta - se on oma asiani. Jos he kysyvät, kerron että olen vegaani. Jos he eivät ole vegaaneja, he eivät kuitenkaan ymmärtäisi asiaa.

Kuka tai mikä motivoi sinua?
Omien rajojen hakeminen kestävyysurheilussa motivoi minua.
Mitä sinä syöt:
Aamiaisella - Soija maitoon tehtyä banaanipirtelöä, pari viipaletta täysjyväleipää ja hieman cashew-pähkinöitä.
Lounaalla - Kaiken sorttista pastaa, riisiä ja perunoita vihannesten ja leivän kera.
Päivällisellä - Samaa kuin lounaalla.
Välipaloiksi - Cashew-pähkinöitä, Australianpähkinöitä, banaania, omenia ja pirtelöitä.

Mistä ruoasta saat parhaiten energiaa?
Mielestäni kuljen parhaiten täysjyväpastalla.

Käytätkö mitään lisäravinteita?
Ruokavaliooni ei kuulu muita lisäravinteita, paitsi vegaaninen multi-mineraali lisäaine.

Mitkä ovat parhaat vinkkisi:
Lihasten kasvattamiseen -Maksimaalinen voimaharjoittelu 3 kertaa 8 kerran toistolla maksimipainoilla.
Painon pudottamiseen -Kestävyysharjoittelu.

Kuinka edistät veganismia jokapäiväisessä elämässäsi? Teen yhteistyötä itävaltalaisen vegaanifoorumin Vegan.at:n kanssa ja kannatan Animal Liberation Racingia. Heidän ajopaitansa ovat maailmaanlaajuisesti käytössä samaa asiaa ajavien urheilijoiden keskuudessa. Oma tavoitteeni on omalla työlläni auttaa muita nostamaan esiin epäeettistä eläintenkohtelua.

Semmoisia jutteli Franz. Juttu on sitten pöllitty ilman lupaa Viva la Vegan -sivustolta ja itse tän nokkelana poikana suomensin. Älkää sitten vaan kukaan verratko alkuperäiseen tekstiin. Kuva Mark Tsukkenperkiltä, hältä nyt en ainakaan mitään lupia kysele. Kaikille karppaajille sitten vielä tiedoksi, että mikäli nämä teidän horinat olisi totta, niin tuolla ruokavaliolla Franzin, kuten myös allekirjoittaneenkin, pitäisi olla ihan hervoton läski. Näyttääkö läskiltä häh??? Te ootte vaan totaalisia surkimuksia ja väärässä.
Tuosta RAAM -kisasta vielä, Franz sijoittui siinä tänä vuonna 10. sijalle. 5000 kilometrin matkaan meni aikaa 10 päivää, 8 tuntia ja 17 minuuttia ja tuossa on mukana siis myös tauot. Paljoa ei siis ehdi tuon aikana nukkumaan. Ihan hullun hommaa. Suomalainen karppaava bodari Ultra-Saarinenkin on jonain vuonna tuohon osallistunut, muttei ole päässyt maaliin asti. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Äärioikeisto Suomessa


Äärioikeisto Suomessa kirjahan oli viime talvella kovastikin esillä julkisuudessa, mutta sain tämän hankittua vasta äskettäin, joten en nyt enää viitsi tehdä normaalia uutuuskirja katsausta. Kiinostus tähän lienee jo kovasti laskusuunnassa, joten luodaan sen sijaan tällainen historiallinen vertailu äärioikeiston kehitykseen parissa kymmenessä vuodessa.
Kapinatyöläisen numerossa 10, joka ilmestyi loppuvuodesta 1991 oli teemana fasismi Suomessa. Suomen Anarkistien Liitto oli aloittanut pienimuotoisen kampanjan rasismia ja fasismia vastaan, jota Kapinatyöläinen -lehti omalta osaltaan tuki esittelemällä maassamme toimiviä äärioikeistolaisia sirpaleryhmiä. Esittelyä täydennettiin lisäksi vielä seuraavassa numerossa (11). joka ilmestyi kevällä 1992.

Paljon on vettä virrannut Kymijoessa noista vuosista ja suomalainen äärioikeistokin muuttanut muotoaan ja toimintatapojaan. Paljon yhteistä silti edelleen löytyy. Kapinatyöläinen jaotteli äärioikeiston hihhuleihin ja muuhun äärioikeistoon. Ensin mainittuun ryhmään laitettiin pienet, usein vain muutaman aktiivin järjestöt, jotka koostuivat etupäässä mieleltään epävakaista kaheleista tai nuorista seikkailua etsivistä pojista, jälkimmäiseen taas vakavasti otetavan äärioikeiston.

Koivulaakso - Brunila - Andersson kolmikko taas on jättänyt viime vuoden lopulla ilmestyneessä Äärioikeisto Suomessa -kirjassaan kokonaan huomioimatta tämän hihhuliosaston, ellei sellaiseksi lasketa Finnish Defense Leaguea. Syynä varmaankin, että nykyään vakavastikin otettavia ryhmiä on aivan riittävästi yhden kirjan aiheiksi.

Kapinatyöläisen hihhulit osastossa esittely aloitettiin Pekka Siitoimen Kansallisdemokraattisella puolueella. Jo edesmenneen Pekan (parlamentaarisen) uran huippuhan oli vuoden 1996 kunnallisvaaleissa, jossa hän jäi 29 äänen päähän valtuustopaikasta. Siitoinin manttelinperijäksi Suomen valtakunnanjohtajaksi ehdotettu Michael Aalto ei ole päässyt lainkaan mukaan tähän uuteen kirjaan, mikä tietysti osoittaa tämän hihhuliosaston nykypäivänä jokseenkin vaarattomaksi.
Kapinatyöläinen jatkaa hihhuliosastoa esittelemällä samasta postilokerosta löytyvät Kansallisradikaalin Puolueen, Kansallisen Yhtenäisyyden Järjestön ja Suomen Kansan Järjestön, jotka ovat kaikki jääneet historian hämärään, sekä Mark Parlandin Skullheads -järjestön. Tälle Kapis ei ennustanut pitkää ikää ja siinä oli aivan oikeassa. Järjestön tarkoitus oli värvätä skinhead-nuorisoa ja ajaa skinhead kulttuuria. Itse kyllä kunniotuksesta alkuperäisiä skinheadeja kohtaan käytän mielummin bonehead -nimitystä, joten jatkossa puhun siitä. Tai vaihtoehtoisesti näitä "natsi-skinejä" voisi nimittää rehellisesti ihan vain maahanmuuttokriitikoiksi. Eli tyyliin "Maahanmuuttokriitikot pahoinpitelivät romanikerjäläisen".
Skullheadsia vastaavana järjestönä Koivulaakso - Brunila - Andersson nostavat esiin Musta Sydän -nimisen ryhmän ja kyllä tälläkin saralla toiminta on mennyt huomattavasti synkempään suuntaan. Parikymmentä vuotta sittenhän bonehead-liike koostui lähinnä nuorista pojista, joidenka "poliittinen" toiminta oli lähinnä pillerihumalassa riekkumista.
Neljäntenä hihhulijärjestönä esiteltiin Hyvinkäällä osoitetta pitävä Kansallisrintama, jonka toiminta koostui lähinnä vain pakolaisvastaisten tarrojen tuottamisesta.

Muuhun äärioikeistoon luettiin Kansallinen Kulttuuririntama, joka oli aikoinaan sirpaleryhmistä suurin ja kuuluisin. Sen jäseninä oli paljon bonehead-nuorisoa ja myös yliopisto-opiskelijoita. Järjestö oli Kapiksen luonnehdinnan mukaan lähellä edesmenneitä Aketeemista Karjalaseuraa ja Isänmaallista Kansanliikettä.
Toisena vakavasti otettavana esiteltiin Suomen Maaseudun Puolue, joista myös tuli Kapiksen mukaan mieleen IKL. Puolue puhui unohdetusta kansasta, sinivalkoisista arvoista, lietsoi vihaa ulkomaalaisia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Puolueen linja perustui halpaan populismiin ja kristilliseen suvaitsemattomuuteen (esim. homoviha, sivarivastaisus, jne.). Näin siis Kapinatyöläisen toimituksen luonnehdinnan mukaan. Kyllä täytyy todeta, että Persussuomalaiset ovat jatkaneet pitkälti SMP:n viitoittamalla tiellä. Jos jotain myönteistä pitää löytää, niin sivarivastaisuus on vuosien saatossa puolueen ohjelmasta kadonnut. Tai ainakaan kukaan ei ole kehdannut sillä alkaa ratsastamaan, kiitos Halla-Ahon muinaisen valinnan. Myös Koivulaakso - Brunila - Andersson käyttävät runsaasti sivuja Persussuomalaisten Halla-Aholaissiiven esittelyyn.

Äärioikeiston esittelyä jatkettiin vielä seuraavassa numerossa (11), jossa esiteltiin "uutta oikeistoa", joka tarkoitti Kokoomusnuoriin pesiytyneitä fasisteja. Heidän lausunnot olivat olleet liikaa konservatiivipuolueelle, joka oli erottanut Itä-Helsingin ja Lauttasaaren kokoomusnuoret sekä Helsingin oikeistonuoret Uudenmaan piirijärjestöstä.

Viimeisenä esittelyssä oli Akateemiset Reservinupseerit, jota yhdisti fasismiin kaksi seikkaa. Ensinnäkin siinä näkyvästi toimivat äärioikeistolaiset, joita Kapinatyöläinen mainitsee nimeltä Kansallisen Kulttuuririntaman Risto Penttisen, boneheadpiireistä tunnetun Jukka I. Mattilan sekä sukurasituksen omaavan Jyri Kosolan. Näistähän Mattila jatkaa edelleen politiikkaa Kokoomuksen riveissä, ilman mainittavampaa menestystä, päästen viime talvena äärioikeistolaisia kunnallisvaaliehdokkaita listaavan Kunnollisvaalit -bloginkin esittelyyn.
Toinen ARU:n fasistisuuden kavaltaja oli ARU-lehti, joka oli Kapinatyöläisen mukaan sitä samaa kaavamaista vihaa elämää kohtaan kuin muutkin fasistijulkaisut: Avointa rasismia; matalamielistä aseistakieltäytyjien, vihreiden, feministien, homojen ja vasemmistolaisten solvaamista.

Nykyään merkittävimpinä Äärioikeistolaisina liikkeinä Koivulaakso - Brunila - Andersson kolmikko pitää Halla-Aholaisten ja Bonehead-liikkeen lisäksi Suomen Vastarintaliikettä sekä Suomen Sisua, joita kirjassa käsitellään varsin kattavasti.
Mainio kirja, joka tuli luettua muutamassa päivässä. Hihhuliosaston mukaan ottaminen olisi tehnyt lukemisesta huomattavasti hauskempaa, nyt siis poissaolollaan loistavat nämä kaikki Suomen Kansallissosialistiset Työväenpuolueet, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Muutos 2011 liikkeet ynnä muut höyrypäät.

Laitetaanpa lopuksi vielä yksi hauska anekdootti: katsoin/kuuntelin CIA:n vakoilukoneen linkin kautta ääninauhan Jyväskylän tapahtumista ja heti se alkoi ehdottamaan kaveriksi Dan Koivulaaksoa ja Juho Eerolaa! Mistä helvatusta se nämä osaa yhdistää. Mainittakoon vielä, että Eerolaa ei mainita kirjassa muuten kuin kerran ja silloinkin ainoastaan eduskunta-avustajansa edesottamusten takia, vaikka näistä kirjan julkaisua seuranneista lausunnoista voisi ihan muuta päätellä. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.