maanantai 17. kesäkuuta 2013

Punaisten muistomerkit Kymenlaaksossa

Työväenmuseo Werstas on kartoittanut sivuilleen kaikki suomessa olevat punaisten muistomerkit. Omana projektinani päätin kiertää bongaamassa näin aluksi Kymenlaaksossa olevia muistomerkkejä ja samalla kuvata ne. Werstaan sivuilta kun puuttuu osasta kuva kokonaan. Lisäksi löysin myös muutaman kohteen, joita Werstaan tietokanta ei tunne lainkaan. Mutta ennen Kymenlaaksoon siirtymistä kaksi ensimmäistä kohdetta on Itä-Uudenmaan puolelta. Nämä halusin ottaa mukaan siksi, koska Loviisan hautakivestä ei ollut kuvaa ja Ahvenkosken kiveä Werstaan tietokanta ei tunne ollenkaan.
Kaikki kohteet on kuvattu touko- ja kesäkuussa 2013 ja luonnollisesti olen kiertänyt ne polkupyörällä.
Loviisan vanhalla hautausmaalla olevaan veljeshautaan on erään tiedon mukaan haudattu 20 kaatunutta ja teloitettua.  Kivessä on suomeksi ja ruotsiksi teksti: "Kunnioittaakseen kaatuneita tovereitaan, jotka v. 1918 antoivat kaikkensa vakaumuksensa puolesta pystyttivät Loviisan työväenjärjestöt tämän muistomerkin". Se on pystytetty 1945, mutta nimiä siihen ei saanut tuolloin laittaa.
Ruotsinpyhtään Ahvenkoskella olevaa hautamuistomerkkiä ei Werstaan tietokanta siis tunne lainkaan. Siinä on suomeksi ja ruotsiksi teksti: "Kunnia työväenaatteen uhreille, jotka antoivat kaikkensa veljeyden, vapauden, ja tasa-arvoisuuden puolesta v. 1918." Muistomerkin pystyttivät Strömforsin työväenyhdistys ja pitäjäläiset 1946. Tähän on haudattu ainakin Ahvenkosken taistelussa kaatuneita sekä 4 Heinolassa kaatunutta, jotka oli ehditty siunata ja haudata jo aiemmin. Toukokuun alussa valkoiset kaivauttivat vainajat ylös ja siirrättivät ne tähän paikalle olleeseen linjahautaan. Syntyneeseen kuoppaan laitettiin sitten 7 kaatunutta saksalaista ja siinä on siis nykyäänkin se komea saksalaisten muistomerkki.
Pyhtään kirkolla kaikki sankaripatsaat ovat edustavalla paikalla sulassa sovussa. Lähinnä kirkkoa vapaussodassa kaatuneiden obeliski vierellään Karjalaan jääneiden muistokivi. Kolmantena vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki ja etualalla talvi- ja jatkosodan vainajat omissa haudoissaan.
Pyhtään toinen muistomerkki löytyy Korkeaharjun hautausmaalta. Pyhtään Vasemmistoliitto oli käynyt tervehdyskäynnillä vappuna.
Kotkan vanhalla hautausmaalla on kaksikin muistomerkkiä. Kummankin ovat pystyttäneet Kotkan työväenjärjestöt v. 1958. Suuremmalla haudalla on pituutta parikymmentä metriä. Hautausmaalla suoritettiin myös teloituksia ainakin helluntain vastaisena yönä 18. toukokuuta, jolloin 6 miestä tuotiin teloitettaviksi. Ammuttavaksi tuotu Evert Kaarna aavisti ampumahetken, notkisti polviaan ja putosi kuopan pohjalle vahingoittumattomana. Myös eräs toinenkin mies pysyi hengissä vaikka häneen osui, pinkaisi juoksuun ja pakeni Jylpylle. Humalaiset teloittajat eivät saaneet häntä kiinni, eikä näiden koirakaan ilmiantanut miestä, tyytyi vain nuolemaan tämän haavoja. Tällä välin Kaarna kömpi pois haudasta. Kumpikin miehistä onnistui piilottelemaan sen aikaa, että suurin raivo oli laantunut. Toista kertaa heitä ei enää tuomittu kuolemaan ja vankileiriltäkin molemmat selvisivät hengissä ja elivät vielä vuosikymmeniä.
Muita tunnettuja teloituspaikkoja Kotkassa oli nykyisen Keskuskoulun paikalla olleessa metsässä sekä Katariinassa nykyisen Urheilijankadun ja Katajatien risteyksen tuntumassa.
Pienempi muistomerkki löytyy Hyväntuulentien viereiseltä reunalta. Tähän on perimätiedon mukaan haudattu ne venäjän laivaston merimiehet, jotka tulivat noutamaan pakolaisia 4. toukokuuta kaupungin jo jouduttua valkoisten haltuun.
Tampsankankaan teloitus- ja hautapaikka on se, johon kotkan seudun työväenjärjestöt kokoontuvat aina vapun päivän aamuna seppeleitä laskemaan ja puheita pitämään. Täällä suoritettiin hirmutekoja ainakin 22. toukokuuta, jolloin kenttäoikeuden päätöksellä ammuttiin 13 kymiläistä. Kuva on otettu takaa hautausmaan puolelta.
Tampsankankaan vainajia on siirretty myöhemmin Parikan hautausmaalle ja siellä oleva kivi on identtinen Kotkan vanhalla hautausmaalla olevan pienemmän kiven kanssa. Pystyttäjätahot ja vuosi ovat samat.
Karhulassa teloitukset aloitettiin heti valkoisten saapumista seuraavana päivänä 4.toukokuuta, jolloin Ahlströmin halkotarhalla murhattiin kolmisenkymmenta henkeä, joista 2 oli naisia. Nuorempi näistä oli vain 16-vuotias. Seuraavana sunnuntaina surmatöitä jatkettiin Kymin kirkonmäen takana olevassa santakuopassa, jossa ammuttiin myös kolmisenkymmentä henkeä. Sieltä ruumiit tuotiin hevoskärryillä hautausmaalle, johon oli kaivettu pitkä linjahauta poikittain muihin hautoihin nähden. Muistomerkin pystyttivät Kymin työväenjärjestöt 1941.


Myllykylän hautakivi on omistettu vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneille 172:lle toverille. Tähän on haudattu ainakin Metsäkylässä surmatut 18 Reitkallin punaista. Muistomerkin on pystyttänyt Vehkalahden sos.-dem. kunnallisjärjestö Vehkalahden kunnan avustuksella vuonna 1947.
Maantien jakaa Husulan hautausmaan kahtia. Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden hauta löytyy Haminan puoleisen osan reunapaikalta ja sen on pystyttänyt Haminan työväenyhdistys kaupungin avustamana.

Tämän katsauksen tuorein muistomerkki on paljastettu heinäkuussa 2012 ja se sijaitsee Haminan edustalla Majasaaressa Aleksei Osipovin ja Maija Rasilaisen haudalla. Puisen muistomerkin on suunnitellut kotkalainen kuvataiteilija Seppo Heinonen. Osipovin ja Rasilaisen pakomatka katkesi Majasaareen, jossa pariskunta surmasi itsensä valkoisten etsintäpartion lähestyessä saarta. Valitettavasti Majasaaressa ei ole mahdollista käydä ilman yksityisvenettä, enkä näin ollen ole sinne päässyt. Kuvan muistomerkistä löydät kuitenkin täältä.
Virolahden vuonna 1945 pystytetty muistomerkki löytyy läheltä perimmäistä nurkkaa ja se on hieman kallellaan - länteen päin. Aivan haudan edessä on myös kahden punaisen teloitetun - isän ja pojan, sekä perheen 1938 kuolleen äidin yksityinen hautakivi. Nelisenkymmentä Virolahden punaista surmattiin kenttäoikeuden päätöksellä 5.-12. 5. Ilmalanmäessä.
Miehikkälä puuttuu kokonaan Werstaan kartalta, mutta tekstiluettelosta kohde kuitenkin löytyy. Vuosiluvun 1918 lisäksi siinä on teksti: "Punaisten puolella vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiten muistolle" ja "Levätkää rauhassa kunnon toverit muistonne elää".
Sippolan Hirvelän hautausmaalle pystytettiin hautakivi paikalle johon huomattava osa teloitetuista on haudattu. Se paljastettiin 11. 11. 1945 ja siihen on hakattu kaikkien nimet.
Anjalan hautakivessä on teksti: "Vakaumuksensa uhreina henkensä menettäneiden muistoksi" ja se on pystytetty v. 1948. Anjalan punaiset olivat varsin maltillisia,takavarikoinneista ja huhtikuun puolenvälin jälkeen alkaneista kutsunnoistakin vastasivat toispaikkakuntalaiset, etupäässä Karhulan ja Kotkan miehet. Myös heti sodan jälkeen perustettu suojeluskuntakin on mainittu maltilliseksi, Inkeroisten asemalla tapahtuneista teloituksista vastasivat rintaman pohjoispuolelta saapuneet joukot. Kaikkiaan 6 anjalalaista teloitettiin Anjalassa ja Inkeroisissa. Lisäksi vankileireillä kuoli parikymmentä miestä ja vajaa kymmenen punaista kaatui taisteluissa.
Elimäellä punaisten muistokivi löytyy mahdollisimman kaukaa muista vanhoista haudoista, nykyäänkin lähes perimmäisestä nurkasta. Todennäköisesti vainajat on alunperin kuopattu hautausmaan ulkopuolelle. Kivessä on kaikkiaan 60 nimeä, loput löytyvät takapuolelta.Werstaan tietojen mukaan tässä olisi vain 22 nimeä, jotka on saatu kirkonkirjoista, joten ilmeisesti nimiä on lisätty myöhemmin.
Kuusankosken Stöörinkankaan muistomerkki pystytettiin 18. kesäkuuta 2011 ja siinä olevassa laatassa on teksti: "Tällä paikalla Stöörinkankaalla teloitettiin vuoden 1918 sisällissodassa punaisten puolella olleita. Heitä ja muualla surmattuja sekä vankileireillä nälkään ja tauteihin kuolleita muistaen sekä jokaisen ihmisen ihmisarvoa kunnioittaen." Allekirjoittajina Kuusankosken sosialidemokraatit sekä Kymintehtaan ja Voikkaan työväenyhdistykset, jotka vastasivat muistomerkin pystyttämisestä. Stöörinkankaalla olevaan hiekkakuoppaan ammuttiin 12. toukokuuta nelisenkymmentä miestä ja pari naista. Myöhemmin syksyllä heidät kaivettiin ylös ja vietiin Iitin ja Valkealan hautausmaille. Alkuperäinen muistokivi oli paikalla vuoteen 1950 asti ja se sijaitsi nykyisen Naukion ylä-asteen rakennusten kohdalla.
Kuusankosken vanhalla hautausmaalla oleva muistomerkki on harvinaisen edustavalla paikalla, voisipa sanoa jopa paraatipaikalla. Kuusankoski onkin ollut suomen punaisinpia paikkakuntia, mitä sosialidemokraattien kannatukseen tulee. Sen on sunnitellut kuusankoskelainen taiteilija Leo Mäki ja se on pystytetty Kuusankosken sos.-dem. kunnallisjärjestön toimesta vuonna 1947. Kolmeen suuntaan osoittavat tekstit julistavat vapautta, veljeyttä ja ihmisyyttä.
Kuusankosken vanha hautausmaa toimi myös teloituspaikkana. 4. toukokuuta kello puoli 4 yöllä täällä ammuttiin 24 miestä rintamalla kaatuneiden rivihautaan, joka sijaitsi lähellä tätä nykyistä muistomerkkiä.


Voikkaalla synkkä päivä oli 8. toukokuuta, jolloin keskellä päivää suuri 37 hengen ryhmä kuljetettiin palokunnantalolta läpi Voikkaan keskuksen ja ohi työväentalon "tuskien tien" päässä olevalle "Golgatalle".
Heidät ammuttiin mäen alarinteeseen useisiin pieniin kuoppiin, jossa omaiset kävivät ruumiita jälkeenpäin peittelemässä. Teloittajilta se oli jäänyt tekemättä. Teloituksen suorittivat Kajaanin sissit Nikolai Lahtisen johdolla. Vuonna 1920 suurin osa vainajista siirrettiin hautausmaille. Matala vain 1x2 metrinen aitaus muistokivineen löytyy aivan Santatien päässä olevan päiväkodin takaa. Paikkaa on muutenkin myllerretty aikalailla, kun suuri osa harjusta on viety hiekkana pois.

Kouvolassa punaisia teloitettiin varuskunnan takana olevalla pellolla vanhan Savonradan penkkaa vasten. Myös yhä olemassa olevan ruutikellarin seinustan on kerrottu olleen teloituspaikka. 1922 vainajat kaivettiin ylös ja siirrettiin hautausmaalle, jonka hautakivi saatiin pystyttää 1946.
Iitin uudella hautausmaalla on kaksikin veljeshautaa. Suuremman muistomerkki on parimetrinen järkäle ja se on pystytetty 1946.
Pienenpää hautaa koristaa vaatimaton luonnonkivi, jonka eteen on lisätty nimilaatta. Siinä on nimien lisäksi teksti: "1918 taistelussa kaatuneet punakaartilaiset".

Iitin kolmas punamuistomerkki sijaitsee Vuolenkoskella, mutta sinne on kovasti pitkä matka, enkä ole vielä käynyt siellä. Willimies sen sijaan sinne on jo ehtinyt.
Jaalan hautakivi on niin hyvin maastoutunut oksien sekaan, etten ensin meinannut löytää sitä ollenkaan. Siihen on hakattu vainajien nimiluettelo sekä teksti: "Vuoks veljeysaatteenne kalliin te vaivuitte kuolemaan, että vapaus koittais kerran, yli orjuutetun maan." Suuri teloituspäivä Jaalan kirkonkylässä oli 9.5., jolloin ammuttin 19 henkeä. Teloitukset suoritettiin urheilukentän vieressä Ylä-Poterin pellolla ja Iiskulan pellolla. Myös Voikkaalle johtavalla tiellä Paljaankallion mäki ja Lammin suora tunnettiin murhapaikkoina sodan jälkeen. Yhteensä eripuolilla pitäjää teloitettiin tai murhattiin yli 50 punaista, näistä 6 oli naisia.
Valkealan hautausmaalla oleva kookas muistokivi on pystytetty 1951. Tähän paikalle siirrettiin syksyllä 1918 ainakin Kuusankosken Stöörinkankaalla teloitettuja Kymintehtaan työläisiä.


Tuohikotin taistelussa 29.4. 1918 kaatui 31 valkoista ja 33 punaista, etupäässä Kuusankosken ensimmäisen komppanian miehiä. Parikymmentä punaista haudattiin kylän urheilukentän takana olevaan metsään. Hautakivi on kertaalleen räjäytetty, siksi siitä puutuu pala, mutta pystytetty myöhemmin uudestaan. Jalustassa on teksti: "Vakaumuksensa puolesta kaatuneet". Kiven pystyttivät Kuusankosken ja/tai Voikkaan työväenyhdistykset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti