perjantai 8. maaliskuuta 2013

Nuori alaston nainen


Nyt on hyvä otsikko. Mä voin kuvitella kuinka kaikki pikku runkkarit googlaa kuvahakua "Nuori alaston nainen" ja sitten tuleekin tämä. Mutta nyt ei ole puhe siitä mistä on puute, vaan puhe on nyt hänestä ja hänen nimensä on Arja Saijonmaa.

Tämä Nuori alaston nainen -kirja ei ole ihan uusi, ilmestyi jo pari vuotta sitten. Kiinnitti jo tuolloin huomioni. Ruokakaupassa käydessäni tämän sitten löysin tarjouspöydältä vajaalla vitosella pari viikkoa sitten. Hinta-laatu suhteeltaan erinomainen löytö. Joku muukin näitä löysi - kaikki kolme jäljelle jäänyttä on kadonnut.

On vuosi 1972 ja nuori Ylioppilasteatterilainen idealisti Arja Saijonmaa tapaa Suomeen esiintymään tulleen kreikkalaisen maanpakolaisen Mikis Theodorakiksen, joka kaappaa tämän mukaansa maailmankiertueelleen. Perinteisiin rokkibändien kiertuekertomuksiin verrattuna hieman erilainen musiikkikirja, vaan tokihan maailmanmusiikkimuusikoiden joukossakin on tietysti se yksi tyyppi, joka aina jumittuu hotellin uima-altaalle viiniä lipittämään, rauha hänen muistolleen, kuten kirjan epilogista selviää. Liikaa viiniä. Parhaat hetket löytyvät lopusta. Etelä-Amerikan kiertueesta olisin kernaasti lukenut enemmänkin. Lukujen lomassa Saijonmaa käy lävitse myös Theodorakiksen huikeat elämän vaiheet, vastarintataistelijan vankilavuodet, kreikan sisällissodan ja sotilasdiktatuurin. Jälkimmäinen tietysti mielenkiintoisena historian kertauksena, tämä persussuomalaisten äärioikeistosiipi kun kovasti näitä aikoja tuntuu takaisin haikailevan.

Mikis Theodorakiksen levyjä mulla ei ole ainuttakaan. Miehen tuotantohan on hyvinkin laajaa ja itselleni suurin osa siitä ei oikein ole kolahtanut. Vähän turhan demarikamaa, ei vaan iske. Pari levyä on kyllä puutelistalla, Paredonin julkaisema New Songs tupla LP ja Broadside Recordsin People's Music - The Struggles of the Greek People LP. Jenkeistä saisi kun tarpeeksi maksaisi. Myös nämä Saijonmaan kanssa tehdyt levyt on vielä hankkimatta. Näitähän näkee useinkin, taitaa lähidivarissakin niistä toinen olla. Vähän turhan pliisua matskua makuuni.

Niinpä taustamusiikiksi valittiin Laula kanssani toveri, Koko yön minun poikani valvoi ja Miten voin kyllin kiittää LP:t. Ensin mainittu on Arjan ensimmäinen pitkäsoitto ja siitä harvinainen, että sen on julkaissut Rytmi. Tuohon aikaanhan Lovella oli jokseenkin monopoliasema mitä poliittiseen musiikkiin tuli. Koko yön minun poikani valvoi on sitten Lovelle tehty platta ja sisältää Etelä-Amerikka aiheisia lauluja Matti Rossin tekstittäminä ja Otto Donnerin säveltäminä. Inti-Illimanin kanssa levytetty Miten voin kyllin kiittää / Jag vill tacka livet löytyy siis kahtena versiona. Musiikki on kummassakin täysin samaa, mutta lauluosuudet on äänitetty eri kerroilla sekä suomeksi että ruotsiksi. Tsibaleethan ovat Violeta Parran tuotantoa, johon Saijonmaa tutustui ensimmäistä kertaa kyseisellä Etelä-Amerikan kiertueella. Olihan Parra esiintynyt Suomessakin kymmentä vuotta aiemmin Helsingin nuorisofestivaaleilla, mutta sitä ei varmaankaan moni enää täällä muistanut. Saatana kun tietokone reistaa, nyt täytyypi lopettaa jotta pääsee nukkumaan. Ens kerralla esittelyssä huikea löytö levymessuilta. Koko viime viikko oli pelastettu!!!.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti