sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Tuomas Hoppu: Vallatkaa Helsinki


95 vuotta Suomen sisällissodan jälkeen aihetta käsitteleviä kirjoja ilmestyy edelleen jopa viiden kappaleen vuositahtia. Moni ajattelee varmaan, ettei tapahtumista ole enää mitään uutta kirjoitettavaa, mutta kuten Tuomas Hoppu tällä uutuuskirjallaan osoittaa, on asiantuntevaa, kiihkotonta ja puolueetonta tutkimusta tehty suhteellisen vähän. Tähänastiset käsitykset tapahtumista ovat perustuneet Hopun mukaan usein yleisiin olettamuuksiin, jotka ovat osoittautuneet joko puutteellisiksi tai kokonaan vääriksi, kun niitä on alettu tarkemmin tutkia.

Tällä kirjalla Hoppu pyrkii valottamaan Helsingin valtaukseen huhtikuussa 1918 liittyviä tapahtumia ruohonjuuritasolta, silminnäkijöiden kuvauksista. Lähdeaineistoa on varsin runsaasti kummankin osapuolen, punaisten ja valkoisten, riveissä taistelleilta sekä kaupungin siviiliväestöltä.Voittaneen osapuolen muistelmia on selvästi enemmän, mutta tähän on syynä ainoastaan epätasuhta lähdeaineiston määrässä, vaikka Hoppu onkin karsinut pois ne kaikki mielikuvitukselliset 1920-luvun vapaussotakuvaelmat.

Tapahtumat keskittyvät Helsingin valtauksen dramaattisiin päiviin, joita käydään läpi päivä päivältä, tunti tunnilta, kortteli korttelilta ja talo talolta. Näiden lisäksi kirjan ensimmäinen luku käsittelee punaisen hirmuvallan tai "hirmuvallan" aikaa kaupungissa. Hirmuvaltaa se kieltämättä oli aktiivisimmille suojeluskuntalaisille, aivan kuten valkoisten hallussa olevilla alueilla olevat työväenliikkeen aktiivit saivat kokea valkoista hirmuvaltaa. Tästäkin aiheesta olisi hyvä tehdä puolueetonta ja kiihkotonta todellisiin faktoihin perustuvaa tutkimusta. Kirjan loppupuolella käsitellään sitten myös lyhyesti taisteluiden jälkeisiä tapahtumia, voitonparaateja, joukkoteloituksia ja vankileirejä.

Tuomas Hoppu on tehnyt (taas) erittäin hyvää työtä tutkimuksissaan. Vanhojen karttojen ystävänä olisin toivonut, että kartat olisivat painettu jatketuille sivuille tai kokonaan erillisille lehdille. Nyt ne ovat liian hankalia tihrustaa ja koko aukeamalle painettunakin aivan liian pieniä nautinnolliseen tutkailuun. Kuvia on vähänlaisesti, mutta tätä kirjaa täydentää hyvin Laura Kolben ja Samu Nyströmin Helsinki 1918 - Pääkaupunki ja sota -kirja, jonka asiasisältö sitten jääkin valovuosien päähän tästä Vallatkaa Helsinki - Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin -kirjasta.

Toisena uutuuskirjan tuli hankittua Aapo Roseliuksen Isänmaallinen kevät - Vapaussotamyytin alkulähteillä, joka on parhaillaan luennan alla. Siitä lisää myöhemmin, jos nyt mitään sanottavaa keksin.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Avaruuslintu : Siitä jossain päätettiin

Viimeksi levymessuilta sitten löytyikin kauan ja hartaasti etsimäni Avaruuslinnun kakkos-LP Siitä jossain päätettiin. Erityistä on, että tämä oli viimeinen Loven julkaisema poliittinen levy, jota mulla ei ollut edes kasetilla.

Avaruuslintu syntyi poliittisen laululiikkeen toisessa aallossa syksyllä 1974 Tampereen Yliopiston Marxilaisten Ryhmien ohjelmaryhmäksi. Esiintymiskokemusta hankittiin erityisesti opiskelijaliikkeen, solidaarisuusliikkeen ja rauhanpuolustajien sekä ystävyysseurojen järjestämissä tilaisuuksissa. Yhtyeen ohjelmistoon kuului eri maiden kansanlaulujen ja suomalaisen poliittisen laulun lisäksi Latinalaisen Amerikan, erityisesti Chilen ja Kuuban laulut.

Ensimmäiset levytykset julkaistiin toukokuussa 1976 ilmestyneellä Uusi Laulu 2 LP:llä ja oma debyyttilevy Avaruuslintu ilmestyi saman vuoden kesäkuussa.
Tämä nyt puheena oleva kakkos-LP Siitä jossain päätettiin ilmestyi toukokuussa 1978. Poliittinen laululiike alkoi tuolloin olla jo tiensä päässä ja Love Records konkurssin partaalla. Tästä johtuen levyn painos jäi todennäköisesti hyvin pieneksi, ainakin tämä on nykyään äärimmäisen vaikeasti löydettävissä verrattuna vaikkapa tuohon ensilevyyn.

Mikko Alatalon tekemällä Mun isänmaa kappaleella aloitetaan ja tämä varsin hienos esityshän edustaa Alatalon yhteiskunnallista puolta. Mikko ja Liisa Alatalo ovat muutenkin avustaneet levyn teossa kääntämällä tekstejä. Sävellyksistä kun lähes kaikki ovat ulkomaalaista alkuperää mm. Carlos Pueblan ja Neil Youngin käsialaa. Sovitukset ovat, sanotaan nyt, että kohtuullisen onnistuneita. Turha näitä on chileläisten tai kuubalaisten mestarien tuotoksiin verrata. Avaruuslintu kuulostaa kuitenkin varsin härmäläiseltä.

Levy äänitettiin legendaarisessa Microvox -studiossa Pekka Nurmikallion toimesta ja yläkerrassa käytiin tietysti aluksi pullakahvilla. Microvox oli erinomainen studio mitä punk-levyjen äänityksiin tuli, mutta Avaruuslintu olisi kyllä ansainnut suurempaa budjettia tuotantoon, jotta kaikki eksoottisemmat soittimet olisi saatu mahdollisimman hyvin esiin. Tämä "halvalla tehty" kuuluu hieman läpi. Siitä huolimatta erinomainen levy, joka on soinut viime viikkoina erittäin runsaasti. Mutta nyt on siis kaikki suomen kieliset poliittiset levyt sitten kuultu.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Nuori alaston nainen


Nyt on hyvä otsikko. Mä voin kuvitella kuinka kaikki pikku runkkarit googlaa kuvahakua "Nuori alaston nainen" ja sitten tuleekin tämä. Mutta nyt ei ole puhe siitä mistä on puute, vaan puhe on nyt hänestä ja hänen nimensä on Arja Saijonmaa.

Tämä Nuori alaston nainen -kirja ei ole ihan uusi, ilmestyi jo pari vuotta sitten. Kiinnitti jo tuolloin huomioni. Ruokakaupassa käydessäni tämän sitten löysin tarjouspöydältä vajaalla vitosella pari viikkoa sitten. Hinta-laatu suhteeltaan erinomainen löytö. Joku muukin näitä löysi - kaikki kolme jäljelle jäänyttä on kadonnut.

On vuosi 1972 ja nuori Ylioppilasteatterilainen idealisti Arja Saijonmaa tapaa Suomeen esiintymään tulleen kreikkalaisen maanpakolaisen Mikis Theodorakiksen, joka kaappaa tämän mukaansa maailmankiertueelleen. Perinteisiin rokkibändien kiertuekertomuksiin verrattuna hieman erilainen musiikkikirja, vaan tokihan maailmanmusiikkimuusikoiden joukossakin on tietysti se yksi tyyppi, joka aina jumittuu hotellin uima-altaalle viiniä lipittämään, rauha hänen muistolleen, kuten kirjan epilogista selviää. Liikaa viiniä. Parhaat hetket löytyvät lopusta. Etelä-Amerikan kiertueesta olisin kernaasti lukenut enemmänkin. Lukujen lomassa Saijonmaa käy lävitse myös Theodorakiksen huikeat elämän vaiheet, vastarintataistelijan vankilavuodet, kreikan sisällissodan ja sotilasdiktatuurin. Jälkimmäinen tietysti mielenkiintoisena historian kertauksena, tämä persussuomalaisten äärioikeistosiipi kun kovasti näitä aikoja tuntuu takaisin haikailevan.

Mikis Theodorakiksen levyjä mulla ei ole ainuttakaan. Miehen tuotantohan on hyvinkin laajaa ja itselleni suurin osa siitä ei oikein ole kolahtanut. Vähän turhan demarikamaa, ei vaan iske. Pari levyä on kyllä puutelistalla, Paredonin julkaisema New Songs tupla LP ja Broadside Recordsin People's Music - The Struggles of the Greek People LP. Jenkeistä saisi kun tarpeeksi maksaisi. Myös nämä Saijonmaan kanssa tehdyt levyt on vielä hankkimatta. Näitähän näkee useinkin, taitaa lähidivarissakin niistä toinen olla. Vähän turhan pliisua matskua makuuni.

Niinpä taustamusiikiksi valittiin Laula kanssani toveri, Koko yön minun poikani valvoi ja Miten voin kyllin kiittää LP:t. Ensin mainittu on Arjan ensimmäinen pitkäsoitto ja siitä harvinainen, että sen on julkaissut Rytmi. Tuohon aikaanhan Lovella oli jokseenkin monopoliasema mitä poliittiseen musiikkiin tuli. Koko yön minun poikani valvoi on sitten Lovelle tehty platta ja sisältää Etelä-Amerikka aiheisia lauluja Matti Rossin tekstittäminä ja Otto Donnerin säveltäminä. Inti-Illimanin kanssa levytetty Miten voin kyllin kiittää / Jag vill tacka livet löytyy siis kahtena versiona. Musiikki on kummassakin täysin samaa, mutta lauluosuudet on äänitetty eri kerroilla sekä suomeksi että ruotsiksi. Tsibaleethan ovat Violeta Parran tuotantoa, johon Saijonmaa tutustui ensimmäistä kertaa kyseisellä Etelä-Amerikan kiertueella. Olihan Parra esiintynyt Suomessakin kymmentä vuotta aiemmin Helsingin nuorisofestivaaleilla, mutta sitä ei varmaankaan moni enää täällä muistanut. Saatana kun tietokone reistaa, nyt täytyypi lopettaa jotta pääsee nukkumaan. Ens kerralla esittelyssä huikea löytö levymessuilta. Koko viime viikko oli pelastettu!!!.