sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vihan hedelmät

Ensimmäinen varsinainen kosketukseni John Steinbeckin klassikkoteokseen Vihan hedelmät (Grapes of Wrath, 1939) tuli aika kiertotietä muutama vuosi sitten, kun löysin levymessuilta Arkiviisun LP:n Tomuinen tie - Woody Guthrien lauluja. Kyseinen platta sisältää siis Woodyn lauluja Mikko Perkoilan ja Hannu Raatikaisen suomennoksina ja siltä löytyvä Tom Joad kertoo kyseisen yli 600 sivuisen kirjan tapahtumat varsin hyvin tiivistettynä alle 6 ja puolen minuutin.
Alkuperäisversio löytyy Woodyn päätyönä pidetyltä Dust Bowl Ballads albumilta, Steinbeckin romaanin Vihan hedelmien musiikilliselta vastineelta. Dust Bowl, Pölymalja -nimeä alettiin käyttää Kansasin, Oklahoman, Teksasin, Uuden Meksikon ja Coloradon tasankojen eteläosasta, joka 30-luvun alussa käytännöllisesti katsoen tuhoutui maan syöpymisestä aiheutuneissa pölymyrskyissä.
Tämä levyhän löytyi taas samalta kauppiaalta viime keväisiltä messuilta. Useimmat levyn esityksistä, jotka siis kaikki liittyvät kyseiseen teokseen,  olivat jo ennestään tuttuja CD formaatista. Alkuperäinen vinyyli on tietysti aina hienompi ja mukana tulevassa liitteessä löytyvät myös laulujen tekstit.
Niinkuin menestyskirjoista yleensäkin, myös tästä tehtiin pian elokuva ja sehän esitettiin YLE-teemalla joulukuussa. Meinas unohtua katsoa, muttei ihan, paitsi vähän alusta. Mitäpä siitä muuta sanomaan, kuin klassikko ja tykkäsin. Oli jo aiemminkin ollut mielessä, että tämä kirja pitäisi ehdottomasti lukea. Karhulan Osto ja myyntiliikkeestä tämä sitten löytyikin reilu viikko sitten ja muut kesken olleet kirjat sai jäädä sivuun. Eipä tätä kauaa tarvinnut lukea, parhaimmillaan useampi tunti putkeen ja luonnollisesti taustamusiikkina soi Woody Guthrien tuotanto.
 Mitään juonipaljastuksia tai muuta tässä on turha kerrata, kaikki löytyy kyllä netistä. Todettakoon nyt vain lopuksi, että edelleen valitettavan ajankohtainen myös tällä Euroopan Yhdysvalloissa.
Tästä vielä linkkinä soimaan: Woody Guthrie: Tom Joad

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kasvisaskeleet


Tämän kertaisessa katsauksessa olisi Tuija Ruuskan toimittama ja Moreenin kustantama kasviskeittokirja nimeltä Kasvisaskeleet. Nimittäin tällaisen sain arvioitavakseni tai jotain siihen suuntaan.
Tuija Ruuska on pitkän linjan kasviskokki ja kasvisruokakouluttaja ja tämä on hänen kuudes kasviskeittokirjansa. Aikaisempia opuksia en ole nähnyt, joten niihin en voi verrata. Tässä on kuitenkin aloitettu opastus aivan perusasiosta alkaen tarvittavien työvälineiden ja valmistusmenetelmien esittelemisellä.

Itse reseptitkin alkavat ihan niinkin yksinkertaisista asioista kuin perunoiden ja riisin keittämisistä. Erotukseksi vanhoista kasviskeittokirjoista Kasvisaskeleet sisältää luonnollisesti myös kaikki 2010-luvun raaka-aineiden esittelyt: tofun, tempehin ja muut viime vuosituhannella varsin eksoottiset ja tuntemattomat tuotteet. Niinpä tätä kirjaa voi suositella vaihdettavaksi siihen mummonaikaiseen kasvisruokaoppaaseen sen lisäksi, että tämä on tietysti myös erinomainen hankinta kaikille kotitalouksille ihan ensimmäiseksi kasvisruokaoppaaksi. Erinäisiä kasvisruokakirjoja on ilmestynyt viime vuosina aika hurjia määriä, mutta kyllähän näitä tuntuu monet keräävän ihan keräilynkin vuoksi, vaikkei varmastikaan lähes identtiset reseptit nyt mitään uutta tietoa tarjoaisivatkaan.

Resepteistä lähes kaikki ovat 100% vegaanisia lukuunottamatta muutamia, joihin lisätään juustoa tai voita. Näissäkin on useimmiten mainittu vaihtoehtona margariini ja soijajuusto. Itse veganismia ei kuitenkaan kirjassa mainita sanallakaan - margariineista kun vain harvat ovat vegaanisia. Näin ollen varsinaisissa vegaanikirjoissa olisi hyvä olla erikseen aina mainittu miten voi varmistua margariinin ja muidenkin aineiden sopivuudesta tiukoillekin vegaaneille.

Kirjan kuvat ovat erittäin korkeatasoisia ja yleisten raaka-aine ja ateriakuvien lisäksi niissä esiintyy joukko kokkailevaa ja aterioivaa "punk-nuorisoa". Ei nyt kuitenkaan sitä "hurjinta" sorttia, joten kirjan voi hyvin hankkia lahjaksi vaikka mummollesi. Aika normaalia nyky-ajan nuorisoahan tuo. Iloiset ilmeet ja yleinen positiivisuus tietysti plussaa, niin kuin kasvisruokailuun pitää kuuluakin.