lauantai 28. huhtikuuta 2012

Monoa moottoriteille


Näin sitä armasta isänmaatamme ja luontoäitiämme taas raiskataan massiivisen moottoritiehankkeen takia. Puut kaadetaan, kalliot räjäytetään ja eläinten elinalueet tuhotaan lopullisesti vapaan liikkumisen kirouksena yhä lisääntyvän tarpeettoman ja saastuttavan yksityisautoilun tähden. "Sujuvampi" liikenne lisää entisestään moottoroitua liikkumista ja kasvavat ajonopeudet uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta sekä yhä enemmän hiilidioksidipäästöjä muista autoilun aiheuttamista päästöistä puhumattakaan: tankkauksen yhteydessä vapautuu ilmaan hiilivetyjä, auton pesussa, korjauksessa, maalauksessa ja ruosteensuojauksessa liuotteita, raskasmetalleja, jäteöljyjä jne. Pahinta on mielestäni tämä luonnon ja eliöstön tuhoutuminen. Miljoonat eläimet murskaantuvat, liiskaantuvat ja vammaantuvat ylittäessään elinympäristöään ylittäviä teitä.

Näyttääkö tämä teistä mukavalta???


Moottoriteitä on vastustettu monella tavalla. Myös sabotaasin ja suoran toiminnan keinoin, kuten olemme saaneet lukea Earth Liberation Frontin eli Maan Vapautusrintaman raporteista. Tienrakennuksen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat maanmittaus, puiden hakkaaminen, räjäytystyöt ja yleinen maanmyllääminen . Ahkerat "menninkäiset" ovatkin öiseen aikaan käyneet järjestelmällisesti poistamassa mittakepit kilometrienkin matkalta tehden näin paljon taloudellista vahinkoa luonnon riistäjille.

Toisessa vaiheessa moottoritietyömaalle tuodaan toinen toistaan suurempia ja kalliimpia työkoneita joita kohtaan on tehty ilkivaltaa. Aikoinaan Pauniossa tapahtuneen kiviporan polttamisen kerrottiin lehdissä maksaneen parisen miljoona silloista markkaa. Yleisempää lienee yleinen paikkojen rikkominen ja sabotointi. Koneiden sisällä on paljon erilaista herkkää laitteistoa, jonka käsittely on tuottanut tuloksia. Koko koneen katoaminen savuna ilmaan on tietysti rankka juttu, mutta myös kallis.


En minäkään nyt tietysti kaikkea tienrakentamista vastaan ole. Tämän nykyisen seiskatien muuttamisen moottoritieksi olisi voinut korvata huomattavasti pienemmillä investoinneilla yksinkertaisesti kohentamalla jo olemassa olevaa rinnakkaistietä ja rakentamalla puuttuvia osuuksia, joilla nykyiset pikkutiet olisivat yhdistyneet toisiinsa. Esimerkiksi Vanhan Viipurintie mutkia olisi voitu oikoa, tehdä hieman levennystä ja asfaltoida koko matkalta. Sinne olisi sitten voitu ohjata paikallisliikennettä. Myös raideliikenteen eli käytännössä vuosikausia suunnitellun HELI-radan rakentaminen olisi ollut vaihtoehto moottoritielle. Nyt se voitaneen unohtaa taas vuosikymmeniksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti