keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

KOM-Teatteri: Suomen kuningas

Kulttuuriteko!!! Kylläpä tuli eilen YLE-teemalta hieno ohjelma. Olin jo etukäteen tosi innoissani tästä proggiksesta, eikä tarvinnut pettyä. Kysessä siis KOM-teatterin kabaree Suomen kuningas vuodelta 1971. Luonnollisesti videot oli nauhoittamassa tai kovalevyllehän nää nykyään menee.

Tämähän on näitä kommunistien ja partaradikaalien legendaarisia rienausnäytelmiä. No itse aihekin on tietysti aika farssinomainen: 1918 Suomen porvarit halusivat tehdä maastamme monarkian ja miten siinä sitten kävikään. Mannerheimia, Svinhufvudia ynnä muita laitetaan halvalla. Näin 40 vuotta myöhemminkin edelleen hurjan hauskaa ja purevaa satiiria.

Lavalla nähtiin legendaariset näyttelijät Kaisa Korhonen, Pekka Milonoff, Juha Muje, Erkki Saarela, Eriikka Magnusson, Sulevi Peltola ja Tom Wentzel, jotka vetivät läpi kaikki näytelmän noin 50 roolia. Måns Hedströmin lavastus on myös Brectiläiseen tyyliin varsin pelkistettyä ja Kaj Chydeniuksen säveltämä musiikki edelleen hienoa kuultava. Ohjauksesta vastasi Tytti Oittinen ja käsikirjoitushan oli Lauri Siparin.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

David Zabriskie


Kyllä tätä jo on odotettukin, nimittäin ensimmäistä vegaania maantiepyöräilyn ammattilaisten korkeimmalla tasolla. David Zabriskie (s.1979), on jo vuosia kuulunut maantiepyöräilyn pro-tour ammattilaisten eliittiin ja tullut tunnetuksi aika-ajojen erikoismiehenä.

Ennen viime kautta Zabriskie, joka ajaa Yhdysvaltalaisessa Garmin-Cervélo joukkueessa, oli tyypillinen lihaa syövä urheilija ahtaen alas mitä halusi, kunhan se ei vaan nostanut liikaa hänen rasvaprosenttiaan. Mutta viime kauden alussa hänelle selvisi joukkueen kiropraktikon tutkimuksissa , että hän on yliherkkä tietyille ruoka-aineille. Verikokeet osoittivat näiden aiheuttavan hänelle lihastulehduksia.

Viime vuoden Tour de Francen aikaan Zabriskie alkoi vähentämään punaisen lihan käyttöä, koska hän mielestään tarvitsi liikaa energiaa sen sulattamiseen. Loppukesästä Dave alkoi sitten vähitellen lopettamaan kaiken lihan käyttöä ruokavaliossaan ja lokakuussa hän alkoi vähentämään myös maitotuotteiden käyttöä. Yhdeksän kuukautta ruokavalion muutoksen jälkeen Zabriskie sanoi voivansa paremmin kuin koskaan. "Mielestäni monet ihmiset katsovat ruoasta vain sen sisältääkö se liikaa rasvaa." "Itse ajattelen asiaa kokonaisvaltaisemmin." Zabriskie kertoo huomanneensa pienten haavaumien paranevan aiempaa nopeammin ja päässeensä eroon jatkuvasta ihottumasta.

Saadaksesi ohjeita uuteen ruokavalioonsa, Zabriskie otti yhteyttä Brendan Brazeriin, menestyneeseen triathlonistiin ja "Thrive Diet" oppaan kirjoittaneeseen vegaaniin, joka asuu Daven naapurustossa Los Angelesin esikaupunkialueella. Aiemmin tällä kaudella Zabriskie tunsi heikotusta energiatasojen laskiessa ja epäili sen johtuvan ruokavaliosta. Brazer neuvoi häntä käyttämään vegaanisia lisäaineita, hampun- ja pellavan siemeniä sekä ruskeaa riisiä proteiinin saannin lisääämiseksi.

Ammattilaismoottoripyöräilijä Ben Boström, joka on myös (lähes) vegaani, neuvoi Davea syömään pieniä määriä kalaa pari kertaa viikossa ja kielsi pitämästä kiinni absoluuttisesta veganismista, koska kalan syönti auttaa hänen mielestään imeyttämään paremmin tiettyjä vitamiineja ja rautaa.


Tavanomainen uskomus on, että syömällä runsaasti liha- ja maitotuotteita niiden tarjoama proteiini auttaa pyöräilijöitä palauttamaan lihakset takaisin, ja että punaisen lihan sisältämä rauta auttaa kehoa tuottamaan riittävästi hemoglobiinia rakentamaan punasoluja sekä kuljettamaan happea lihaksiin. Iñigo San Millán,
Coloradon yliopiston urheilu-lääketieteen professori ja entinen Zabriskien joukkueen fysiologi sanoo, että Daven halu mennä vegaaniselle ruokavaliolle on "outo asia." Hänen mielestään pyöräilijöiden vegaani ruokavaliossa "ei ole juurikaan järkeä."

Tänä talvena Zabriskien joukkueen johtaja Jonathan Vaughters alkoi kiinnittämään huomiota Daven uuteen ruokavalioon. Vaughters oli huolissaan siitä että, ruokavalio pienentäisi Zabriskien raudan saantia, joka on ratkaisevan tärkeää kestävyysurheilijalle. Hän lupasi, että Dave voisi kokeilla ruokavaliotaan, niin kauan kuin hän ottaisi säännöllisesti verikokeita seuratakseen hänen ferritiinin, eli proteiinin joka varastoi rautaa tasoa.

Vaughters sanoo, että hän yllättyi kun verikokeet jo heti osoittivat Zabriskien ferritiinin kuten
myös hemoglobiinin ja punasolujen tason pysyneen vakaana vegaanisellakin ruokavaliolla.

Tänä keväänä Dave voitti ensin Tour of California etappikilpailun aika-ajon ja hieman myöhemmin Yhdysvaltain mestaruuden jo kuudennen kerran niin ikään aika-ajossa. Tämä vahvisti hänen päätöstään siirtyä täysin vegaaniksi "Tiesin, että olin tehnyt kaiken oikein."
Tänä vuonna hän sitten aikoi ajaa Tour de Francen läpi täysin vegaanisella ruoka-valiolla, tosin vähän hän aikoi huijata syömällä pari kertaa viikossa hieman lohta raudan imeytymisen parantamiseksi.

Aiemmin Zabriskie on osallistunut Tour de Franceen viidesti, näistä kaksi on päättynyt keskeytykseen. Vuonna 2005 hänestä tuli kolmas amerikkalainen joka ajoi himoitussa johtajan keltaisessa paidassa, kun hän voitti suurmestari Lance Armstrongin kilpailun avanneessa prologissa. Hän on yltänyt etappivoittoihin myös Italian ja Espanjan ympäriajoissa.

Tämän vuotinen Tour Alkoi varsin mukavasti Garmin-Cervelo joukkueen voitettua toisena kilpailupäivänä ajetun joukkueaika-ajon ja tallin kapteenin Thor Hushovdin siirryttyä kokonaiskilpailun kärkeen. Tiimin nopein kirimies Tyler Farrar taasen otti nimiinsä kolmannen etapin voiton. Ensimmäinen viikko on ollut aikamoista luunmurskajaista useiden pahojen joukkokolareiden myötä ja niin päättyi Davenkin kisa yhdeksännellä etapilla sattuneeseen kolariin, jossa häneltä murtui ranne sekä myös polveen sattui melko pahasti. Näin jäi sitten näkemättä kuinka vegaanina pärjätään yhdessä maailman rankimmista ammattilaiskilpailuista. No ehkä näemme Daven vielä tämän vuoden Vuelta a Espanassa ja varmasti viimeistään syyskuun lopulla ajettavissa MM-kilpailuissa.

Tour de Francen aikana pyöräilijät voivat kuluttaa yli 8000 kaloria päivässä, joka on niin paljon, että jotkut ajajat eivät pysty syömään tarpeeksi ruokaa saadakseen korvattua menettämänsä kalorit. Tältä näytti mitä Dave aikoi syödä Tourin aikana:

Aamiainen:

Melassilla makeutettua kaurapuuroa , lisäravinteita, raakakaakaon paloja , pähkinöitä, kanelia, kaksi ruokalusikallista kookos voita, omenaa, hampun- ja pellavan siemeniä

Kilpailun aikana :

Kuusi Clif Bar Z proteiinipatukkaa, kaksi Clif Barin energiapatukkaa, kaksi Clif Bari energia geeliä, kaikki tietysti vegaanisia. Juomaa menee päivän aikana kuudesta-kahdeksaan pulloa, nämä ovat tallin omaa juomasekoitusta.

Bussissa kilpailun jälkeen:

Valkoista riisiä vaahterasiirapilla ja kanelilla, vegaanista proteiinipirtelöä.
Kaksi pulloa proteiinipitoista palautusjuomaa juomaa. Goji marjoja.

Ennen illallista:

Vegaanista proteiinipirtelöä

Illallinen:

Valkoista riisiä tai pastaa, vihreää salaattia, vihanneksia kuten parsakaalia, pinaattia, porkkanaa ja punajuuria.

Jälkiruoka:

Tuoreita hedelmiä sekä vegaanista proteiinijuomaa ennen nukkumaanmenoa
.


maanantai 4. heinäkuuta 2011

PAX 11 -festivaali 2.7.

Rauhanpuolustajat ovat järjestäneet jo muutamana vuonna PAX -festivaalia Helsingin Alppipuistossa. Olen tänne aiemminkin aikonut lähteä, mutta jäänyt aina viimehetkellä väliin. Tällä kertaa sitten vihdoin onnistui. Sunnuntaina olisi ollut mielenkiintoisempia esiintyjiä, mutta kun halusin käydä taas levydivareita kiertelemässä, niin lauantai oli valittava.

Ensin siis suunnistin Viisikulmaan ja siellä Erosen, Digeliuksen ja A.H:n liikkeistä tarttuikin mukaan muutamia levyjä. Redhillissäkin yritin käydä, mutta oli valitettavasti closed. Kiirettä pitämällä ehdin kuitenkin vielä lampsia Hakaniemeen ja Black & Whiteen, josta vielä löytyi muutama LP. Päivän saldona siis 12 LP:tä.

Eniten iloa tuotti Phil Ochsin Tapes from California levyn löytäminen, tuolla oleva War is over kun on aivan ylittämättömän hieno pala, joten halusin kuulla koko levyn. No muut raidat eivät kyllä samalle tasolle yllä mikä ei sinänsä ole ihme.

Gay Pridenkin näin matkalla Hakaniemeen ja puiston läpi oikoessani näkyi heidän juhliensa valmistelua. Tympeä discojumputus ei todellakaan houkuttanut jäämään niihin kemuihin ja muutenkaan tää ei oo mun juttu, vaikka siellä oli paljon tuttuja marssimassa. Yleensäkin kaikki seksijutut käy vaan olosuhteiden takia ahistamaan ja kun teemana oli vielä rakkaus josta voin vain haaveilla, niin siellä en ois varmasti viihtynyt hetkeäkään.

Sit kävin vielä jossain matkan varrelle osuneessa kirjadivarissa, josta tarttui mukaan Mervi Kaartisen Punaorvot 1918, jota olin jo pitkään aatellut hankkia.
Ekolokin sattui sopivasti hollille, joten piti tsekata valikoimat, vaikkei nyt viitsinytkään ottaa hirveitä kantamuksia harteille. Joten parit appelsiinit vaan evääksi ja myyjätär hymyili niin kauniisti.


Alppipuistoon ehdin parahiksi ennen varsinaista ensimmäistä esiintyjää, joka oli Rock/Poppia soittava Positive Wave. Ihan mukavaa musaa.


Seuraavana Mosambikilais-Suomalainen Magulamberre, jota pidin tavallaan päivän kiintoisimpana esiintyjänä. Ihan mukavaa rytmittelyä, tosin kappaleiden samankaltaisuus alkoi pidemmän päälle häiritsemään.


Paximum Rock´n´roll solistinaan mm. Tehosekoittimen Otto on Rauhanpuolustajien House-bändi ja Nurmiolla aloitettiin setti. Tokana palana Ebba Gröniä, tosin oli niin löysä versio Staten & Kapitalista, etten ensin meinannut tunnistaa. Myöhemmin kuultiin Perkele! -levyltä Laulu Suomesta, Suomen Talvisodan Vihreä valta ja viimoisena palana asiaankuuluvasti Jäähyväiset aseille. Kaikkia esityksiä vaivasi tietty löysyys, joten ei oo ihan mun suosikkibändi.


Hannibal ja Joku Roti veivasi hopparijuttuja, joten itse haahuilin mielummin ympäriinsä puistoon ja lintsin kallioihin tutustuen.

Pitää vielä erikseen mainita loistavat järjestöteltat, joissa oli kaikkea kiinnostavaa, kuten vaikka hurjat määrät anarkistista kirjallisuutta. Kunnon hippiruokaa sai myös, afrikkalainen papumössö, soija ja riisi oli varran erinomaista, että toisenkin lautasellisen ois hyvin voinut syödä.
Hippejä oli paikalla hurjasti, mutta ainuttakaan tuttua en nähnyt koko aikana, enkä ees jutellut kenenkään kanssa, mitä nyt muutama sana järjestötelttalaisten kanssa.
Kävi aika äkkiä ahistamaan, jengillä oli hauskaa omissa porukoissa ja itse siellä ihan orpona. Oli taas sellainen täysin ulkopuolisen tunne, kuka ei kuulu joukkoon. Mutta mulla ei vaan ole ainuttakaan sellaista kaveria joka ois kiinnostunut tällaisista jutuista ja haluaisi viettää aikaa mun kanssa tai siis ylipäätänsäkään kavereita. Joten lähdin vek jo ennen seitsemää kun alko tulla turhan paskat fiilikset. No ens vuonna ei sit enää tartte mennä paikalle(?)

Tässä vielä parit kuvat, itelläni ei ollut kameraa mukana, joten pöllin nää www.sateenvarjoton.blogspot.com sivulta, jossa vielä paljon lisää kuvia.