tiistai 19. huhtikuuta 2011

Sateenkaarilipun alla




Tuli sitten maksettua kaikkien aikojen kallein hinta yhdestä äänilevystä. Edellistä ennätystä piti Mona ja palavan rakkauden aika elokuvan mainos-single. Tämä olikin sitten lähes neljä kertaa hintavampi, vaan onhan pitkäsoitolla tietysti aina enemmän kuunneltavaa.

Kulutusosuuskuntien Keskusliiton Valistusosasto eli Edistysmielinen Osuuskauppaliike Elanto tilasi vuonna 1973 M.A. Nummiselta ja Love Recordsilta albumillisen osuustoiminta-aiheisia lauluja. Levyä painettiin vain 600 kappaletta ja yhtään levyä ei mennyt varsinaiseen myyntiin, vaan Elanto osti koko painoksen henkilökuntansa tarpeisiin. Levyn jakelu ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla - tiettävästi useita vuosia myöhemmin Elannon varastoissa makasi vielä satamäärin levyjä.
Näin ollen LP:stä tuli pian myyttinen keräilyharvinaisuus, josta on aina pitänyt maksaa kovia hintoja, mikäli levyn ylipäätänsä jostain onnistui löytämään. Toisaalta takavuosina tätä kerrotaan löydetyn Hakaniemen kirpputorilta muutaman markan hintaan.

Osa levyn esityksistä on vanhoja osuustoimintalauluja, kuten Osuustoimintamarssi tai nimikappale Sateenkaarilipun alla, osa taas varta vasten tätä levyä varten tehtyä Nummisen toimiessa useimmiten säveltäjänä. Esittäjät koostuvat lähinnä Nummisen lähipiiristä kuten Rauli Badding Somerjoki, Sinikka Sokka ja Sakari Lehtinen.

A-puolelle on valittu vakavampihenkisiä lauluja, kuten nimet Käy tiemme mustan pilven alta tai Yhteisvoima kätten, sydänten kertovatkin. B-puoli taas sisältää rahvaanomaisempia ralleja, kuten Nummisen Pekka Puupää on Suomen sankari tai Baddingin esittämä ja Arvo Salon sanoittama E, E, E-liike, joka on aika hervotonta svengailua.

Kokonaisuutena Sateenkaarilipun alla ei ole mikään kymmeniä peräkkäisiä kuuntelukertoja keräävä klassikko, mutta kyllä Love on paljon turhempiakin levyjä julkaissut. Hinta-laatusuhde ei ehkä ollut tämän levyn kohdalla se kaikkein paras, vaan kun kuunneltavaa on hyllyyn kertynyt vuosien varrella ihan tarpeeksi, niin on aiheellista nostaa kokoelman tasoa tällaisillakin levyillä ja koska yritän hankkia kaikki Love Recordsin julkaisemat "poliittiset" äänilevyt. Puutteita ei ole enää kovin montaa ja tämä oli niistä se etukäteen hankalimmaksi ajattelemani tapaus.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

No onkos tullut kesä?



Nimittäin eilen ja tänään oli niin lämmin, että tarkeni jo hyvin ajella lyhkäsissä housuissa, kuten kuvatkin kertovat. Muuten tämä kevät on ollut pari viikkoa myöhässä. Orbean sain liikenteeseen vasta viime viikon tiistaina, eli 5.4. Sitä ennen oli liian kylmää tai märkää ja jopa molempia.
No nyt on sitten tämä viikko ollut yhtä juhlaa kelien puolesta. Viitenä päivänä olen tällä viikolla käynyt ajelemassa 50-105:n kilometrin matkoja. Keskinopeus on kyllä ollut melko vaatimattomasti 29,8-31,4:n välillä.


Keväällä 2007 oli jo niin lämmin, että tarkeni ajella lyhyissä housuissa jo maaliskuun 26-28 päivinä! Tämän vuotinen huhtikuun 16. päivä on ihan hyvää keskitasoa. Joissain metsäisillä osuuksilla oli vielä aika isoja kinoksia teiden varsilla ja ne tekivät aina sellaisen viileän henkäyksen.





Aihetta juhlistin tekemällä kattilallisen kesäkeittoa. Siihen tuli:

Kukkakaalia, perunoita, pari porkkanaa, sipuli, kierrepastaa ja pussilliset pakasteherneitä ja pinaattia. Mausteeksi ihan vain kasvisliemikuutio. Nesteeksi 3/4 vettä ja 1/4 soijajuomaa.

Olen sitä tavallista Rainbow´n soijajuomaa käyttänyt, luomua ei ole vitaminoitu ja koska en tykkää purkkivitamiineja syödä, niin siksi tavallista. Maku on hyvä ja sekoittuu myös erinomaisen hyvin kahviin.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tiia Aarnipuu - Jonkun on uskallettava katsoa.

Animalian täyttäessä puoli vuosisataa katsottiin aiheelliseksi laittaa siihenastinen historia yksiin kansiin. Kirjan tekijäksi valittiin tietokirjailija Tiia Aarnipuu ja täytyy heti todeta, että olen ollut kovasti innoissani tästä teoksesta.

Eäinsuojeluliitto Animalia, alkuperäiseltä nimeltään Pohjoismaiden liitto tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi - Suomen osasto (och samma på svenska) perustettiin ruotsalaisen Johan Börtzin kymmentä päivää aiemmin pitämän esitelmän innoittamana 22. maaliskuuta 1961. Perustajajoukko koostui pääasiassa iäkkäämmän puoleisista suomenruotsalaisista porvareista, yksi perustajista, Teo Snellman omasi jopa avoimen kansallissosialistisia aatteita (!!!) Niin, eläinsuojeluliikkeisiin on aina ja edelleen pesiytynyt hämmästyttävän runsaasti myös jyrkän oikeistolaisiakin aatteita omaavia henkilöitä. Mukana oli myös heti ihan alusta asti tuolloin vasta 15-vuotias Linnea Ruda, jonka haastattelu on ollut aivan korvaamatonta ja erittäin mielenkiintoista muistitiedon tallennusta. Mainittakoon, että neiti Ruda (sinuttelu ei tullut tuolloin kuuloonkaan perustajien keskuudessa) on myöhemmin pyrkinyt eduskuntaan Vasemmistoliiton listalta.

Kirjassa käydään lähes kronologisessa järjestyksessä lävitse kaikki viisi vuosikymmentä keskeisten vaikuttajien, kuten em. Linnea Rudan (muut perustajat lienevät edesmenneitä jo aikapäiviä sitten), 1970-80 lukujen suurimman dynamon Hannele Luukkaisen, Riitta Salmen ja monien muiden haastattelujen sekä runsaan lähdeaineiston kautta. Sujuvaa tekstiä elävöittää graafikko Vera Liinasaaren mainiosti valitsema ja itselleni ainakin varsin nostalginen kuva-aineisto. Niin monta kirjan sivuilla esiteltyä julistetta on koristanut meidänkin seiniä.

Suurinta riemua koin kun kirjassa kerrottiin kuinka aluetoiminta kasvoi niin paljon, että järjestöllä oli 1992 yhteensä 21 toimivaa alueosastoa, jotka järjestivät paikkakunnillaan hyvinkin näyttäviä tapahtumia. Erikseen mainitaan kuinka lokakuussa Kotkassa järjestetty Rotta-Rock houkutteli paikalle satamäärin innokasta yleisöä. Niin, mä en enää muista tarkalleen kuinka paljon maksaneita oli tuolloin paikalla. Lähetimme tapahtumasta jutun Animalia-lehteen, jonka olen kait vuosien saatossa hukannut, joten en voi tarkistaa mitä siinä kerroimme, mutta voin vakuuttaa, että satamäärin on kyllä jonkun sortin liioittelua. Lipuista muistan pyydetyn 10 markkaa, ja saimme siitä huolimatta voittoa "useamman satasen", joten kyllä niitä maksaneita taisi olla lähemmäs 200 henkeä, johon kyllä olimme kovasti tyytyväisiä. Ilman olemassaoloani Animalian kirjoitettu historia olisi siis hieman toisenlainen.

Kirjassa käsitellään tietysti myös 1990-luvun jälkipuoliskon vaikeat vuodet, jolloin uusi radikaali eläinoikeusliike ravisteli aika rankasti vanhoja rakenteita. Aika mielenkiintoinen on Hannele Luukkaisen väite, että ilman Pohjanmaan turkistarhaiskuja "Olisimme luultavasti saaneet turkistarhauksen lakkautettua tai pantua sen ainakin tosi ahtaalle."

Vaikka en kyllä pystykkään arviomaan tätä teosta täysin objektiivisesti, niin pitääpä silti sanoa, että aivan loistava teos ja ehdottomasti suosittelen ihan kaikille suomalaisesta eläinsuojelu- ja oikeusliikkeistä ja niiden historiasta kiinnostuneille. Tykkäsin älyttömästi!!!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Eläin! Animalian suurtapahtuma 2.4 2011



Perjantain ohjelmasta en sano yhtään mitään, koska en ollut paikalla. Pop-toimittajiltahan tällaisistakin raportoiminen onnistuu yleensä oikein hyvin, sekös sitten naurattaa kun joskus tapahtuu kiinnijäämisiä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää.
Töihin jätin anomuksen ylimääräisestä vapaapäivästä jo tammikuussa, vaikkei itse ohjelmasta ollut vielä mitään tietoa. No sen sain, vaikka vielä paria päivää ennen kyseltiin voisinko sittenkin tulla töihin. No en! Koko talvi ollut yhtä joustoa. Näinpä pääsin "hyvissä ajoin" ajoin edellisenä yönä nukkumaan. Ei vaan tämä äkkinäinen rytmin muutos käytännössä toimi - unet jäivät ehkä neljään tuntiin, joten anteeksi väsymyksestä johtuneet mahdolliset oleellisuuksien unohtelut.
Helsinkiin saavuin siis aamulla yhdentoista aikoihin. Ensin piti kuitenkin käydä viisikulmassa tsekkaamasssa levydivarien tarjontaa ja Eroselle ja Digeliukseen tulikin sitten kannettua koko matkabudjetti ja vähän ylikin. Mukaan tarttui 12 LP:tä, mm. Carlos Pueblan, Silvio Rodriguezin ja Luis Enrique Mejia Godoyn levytyksiä. Sitten äkkiä Lasipalatsille.

Huutokauppa oli juuri päättynyt, joten alkuperäiset Fingerpori-stripit jäivät saamatta. Tai no hintakin kohosi kuulemma sataan euroon kappaleelta.
Infopöydiltä tarttui kuitenkin heti mukaan uusi Jonkun on uskallettava tietää-kirja, josta tulee juttua tälle palstalle ihan pian.

Sitten seuraamaan lämpiöön "napakat depatit" keskusteluja. Vastakkain olivat Hannele Luukkainen vs. tutkija Markus Vinnari aiheena lemmikit, Antti Nylen vs. eduskuntavaaliehdokas ja metsästyksen harrrastaja Elina Laavi, aiheena metsästys, sekä koulujen kasvisruokapäivästä keskustelemassa kaupunginvaltuutetut Emma Kari vastaan Juho Romakkaniemi. Viimeksi mainittu oli mielestäni kaikkein kiinnostavin, eikä vähiten sen loistavan You Tube-pätkän ansiosta. Romakkaniemi perusteli tätä suurta vastaisuuttaan sillä, että hän on niin liberaali, että kaikki pakot herättävät hänessä heti automaattisesti suurta vastustusta. Kertoi kuitenkin syövänsä itse oikein mielellään kasvisruokaa ja jopa pitävänsä siitä suuresti.

Aamulla piti valita nukkuuko puoli tuntia enemmän vai syökö aamupuuron - valitsin nukkumisen, joten tervehdin suurella ilolla Wheatyn vegaanimakkaroiden tarjoilua. Niitä pitikin sitten ihan joka sorttia maistella ja täytyy todeta erittäin maukkaiksi. Valokuvattavaksikin pääsin: kuva julkaistaneen Animalian sivuilla ensi viikon aikana kera Suomen tulevalle hallitukselle osoitetuin eläinsuojeluterveisten. Tai no minä käytin universaalia kaikkeen sopivaa iskulausetta.

Tällä välin oli ehtinyt alkaa elokuvasalissa Mark Rissin esitys turkistarhavideoista, sinne suuntasin seuraavaksi. Päivän toinen englanninkielinen esitys seurasi sen jälkeen taas lämpiössä: esitelmöitsijänä Mark Griffiths. Kielitaitoni on sen verran heikko tahi sanoisinko hidas, joten ei siitä enempää, varsinkin kun tuli keskityttyä enemmän uuden kirjan lukemiseen ja julkkisten bongailuun (mm. Kaisa Leka). Varsinaisia tuttuja paikalla ei ollut oikeastaan juuri ketään, itseasiassa Hefu oli ainoa joka moikkasi. Olihan siellä näitä monia Animalialaisia joita on tullut vuosien mittaan tavattua, mutta ei heistäkään kukaan mua enää muistanut (tai halunnut muistaa/tulla juttelemaan).

Loppukeskusteluna sitten "Eläinten asema vuonna 2061", jossa mukana Salla ja Kati Animaliasta, Vegaaniliiton Niklas Piiparinen, yksi tulevan ilmastoystävällisen keittokirjan tekijöistä Tuuli Kaskinen sekä Laura Hänninen Helsingin yliopistolta.
Mitään konkreetttista ennustusta ei oikein saatu aikaan, sellaista jonka voisi laittaa paperille ja katsoa 50 vuoden kuluttua miten pieleen on menty. Keskustelu pyöri lähinnä vegetarismin yleistymisen ympärillä.

Sitten oli osaltani vielä edessä osallistuminen kutsuvieras päivällisille Korjaamolla. Ruoka oli oikein hyvää, sanotaan aikas loistavaa, varsinkin falafelit oli ihan muuta kuin itsetekemäni. Lautaset oli kovasti kyllä pienet, eikä kehdannut santsata kuin kerran. Kati parkkeerasi pöydässä viereeni ja jopa muisti minut! Näin ollen ei tarvinnut ihan koko päivää olla yksinään, päivällisseurasta kiitokset vielä myös vastapäätä istuneelle ex-hallituslaiselle + hänen puolisolleen, joidenka nimet jäivät mysteeriksi. Ruokailun ohella kuultiin veteraanien haastetteluja vanhoista ajoista. Aika samoja stoorejahan tuohon kirjaankin (jonka arvostelu tulee siis ihan pian) on päätynyt.

Eläin! bileet jäivät multa väliin. Esiintyjät ei ollut oikein omia suosikkeja: Mariskalta mulla ei ole mitään muuta kuin Oheisvasaran Vapaan liikkumisen kirous EP, joka on kyllä aika huono + Kenen joukoissa seisot soudtrackilta löytyvä Pedon merkki, joka on kyllä ihan kiintoisa, mutta sillä ei siis ole mitään tekemistä Mariskan nykyisen linjan kanssa. Scandinavian Music Group taas ei ole tehnyt mitään hyvää sitten Ultra Bran ensilevyn, jossa on noin 4 hyvää biisiä.
Ei siis viitsinyt mennä sinne yksin haahuilemaan. Se on tällaisissa tilaisuuksissa aika ikävää kuin ei tunne ketään ja kaikilla muilla näyttää aina olevan niin hauskaa keskenään ja itse murjottaa yksinään jossain nurkassa. Tämä tilaisuus oli sitten lähestulkoon loppuunmyyty.

Kameraa ei ollut mukana, joten kuvia laitan myöhemmin jos saan niitä jostain pöllittyä tai joku lukijoistani niitä mulle lähettää. Tai ei mulla kyllä taida olla ketään muita säännöllisiä lukijoita kuin Karkkinami?