maanantai 17. tammikuuta 2011

Katsaus kevään 2011 mielenkiintoisimpiin kirjauutuuksiin.

Tiia Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa.
-Eläinsuojeluliitto Animalian täyttäessä 50 vuotta he tuottavat tämän yhdistyksen historiikin. Kun nyt itsekin olen ollut Animalian jäsen jo vuodesta 1987 (vaikkakaan yhtäjaksoisesti niitä jäsenmaksuja ei ole tullut maksettua) ja toiminnassakin mukana jo vuodesta 1991 lähtien, niin tietysti tämä lienee sellainen nostalgia katsaus, että tulee kyllä ostettua aika välittömästi. Arviota sitten tulossa tälle palstalle.

Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä.
-Sitten aimoannos eläinoikeus ja kasvissyöntifilosofiaa. En mä tiedä antaako tämä mulle enää mitään uutta. Ainahan voi tietysti tuntea ylemmyyttä kun itse on ollut asioista tietoinen niin paljon pidempään. Eikä ole ollut samanlaista ajoittaista droppailua kuin Foerilla. Hesarissa oli äskettäin näet miehestä juttu.

Emma Goldman: Vuoteni Venäjällä.
-Emma oli tiukka anarkisti ja feministi, eli erittäin mielenkiintoinen henkilö. Tässä kirjassa käsitellään hänen kokemuksiaan Venäjän vallankumouksesta ja aiheellisesti kriittistä suhtautumista bolsevikkeihin.

Elina Innanen: Viiden tähden vegaani.
-Chocochili-Elinan keittokirja. Vaikka suomalaisia vegaanikeittokirjoja on julkaistu viimeisen +10 vuoden aika ties kuinka monta, niin silti voisin kuvitella, että tämä olisi tähänastisista kaikkein hienoin ja upein. Todellinen viiden tähden kirja.

Mickey Leigh, Legs McNeil: Veljeni Joe Ramone.
Jari Marjala: Yy-kaa-koo-nee: Ramopunk!
-Ramones oli mulle aika rakas yhtye 1980-luvulla ja vielä 90-luvun alussakin + tietysti kaikki muutkin "Ramopunk" -yhtyeet. Sittemmin tuli koettua melkoinen yliannostus. No kyllä kaikki levyt on edelleen tallessa ja aina joskus niitä tulee kuunneltuakin. Joten nämä kummatkin opukset ovat ostoslistalla, varsinkin kun näitä punk-kirjoja tulee muutenkin keräiltyä.

Pekka Railo: Valkoisten vankina.
-Päiväkirja Kokkolan ja Tammisaaren vankileireiltä 1918. Nimi ei ollut mulle ennestään tuttu joten otin selvää: Pekka Railo (1888-1975) oli SDP:n kansanedustaja viime sotien aikana, tässä kirjassa siis muistelmia pahamaineisilta vankileireiltä. Ostan!

Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämä ja totuus.
-Kallinen oli tunnettu työväenmies ja pasifisti, joka historian oikusta toimi myös puolustusministerinä 1946-48. Jos näitä "suuria suomalaisia" pitäisi valita, niin yhden ääneni antaisin myös hänelle.

Valerie Solanas: Scum-manifesti.
-Radikaalifeministinen pamflettiklassikko, jonka olemassolosta tai sisällöstä en ole ollut valitettavasti aiemmin tietoinen. Joten aika korjata tietämättömyyteni.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Eläinten oikeudet 1980-luvun Suomi-punk levytyksissä.



1980-luvun alkupuolella Brittiläisten anarko-punk yhtyeiden sanoituksissa oli suosittuna aiheena eläinkokeista ja kasvissyönnistä laulaminen ja virtaukset levisivät tännekkin parin vuoden viiveellä. Suomalainen pysähtyneisyys tulee parhaiten ilmi kun esimerkiksi Cadgersin ei kiitos listalta löytyivät kasvissyöjät, tv, radio, kytät, armeija, SN seura, natsit ja monet muut ja nimenomaan tässä järjestyksessä v. 1981. Liekö kyseessä ollut jonkinlaista vittuilua edellistä sukupolvea kohtaan, Eppujen Martti oli alkanut kasvissyöjäksi kesällä 1980 ja Pelle Miljoonalla oli myös vankkaa taustaa nuoruudessaan ja taisi noihin aikoihin olla joku vege-kausi meneillään, Kaduilla myydään kuolleitten eläinten lihaa. (Euroopan valot)

Mutta osattiin sitä täälläkin jo 1970-luvulla! Nimittäin Vandaalit levytti ensi LP:lleen Namuja lapsille (1979) eläinkokeista kertovan kappaleen Eläinrääkkääjät: Rääkätään, rääkätään eläinrääkkääjiä.
Toinen merkittävä tapaus on Nauta-yhtyeen Älä ota kesäkissaa, (alkaa viiden minuutin kohdalta.) Kappale on aika letkeää meininkiä ja sanoitus lienee ainakin osittain pöllitty jostain eläinsuojeluyhdistyksen esitteestä.

Mutta sinne 1980-luvulle. Saammekin hypätä aina vuoteen 1984, jolloin julkaistiin kotimaiset alan klassikot. Yksi suomalaisen anarko-HC:n ylittämättömän parhaista levyistä on tietysti Painajaisen Todistusaineistoa EP, ja sieltä Pala elämää:

Lintu ahtaassa häkissään
toivois pääsevänsä lentämään.
Nyt se kokeilee siipiään.
Se ei pysty lentämään.
Ostetaan kotiin pala elämää
kun ei sitä enää luonnossa nää.
Mutta se lintu paskansi nahkasohvalle
se oli haitaksi kodinhoidolle.
Se oli helppo vetää alas vessasta
saahan niitä lisää kaupasta.


Aivan ehdotonta klassikkomatskua. Ei sääntöjä zinessä kysyttiin aina mitkä ovat parhaat 80-luvun SF-HC 7":t ja mä äänestin tätä.
Toinen klassikko on tietysti Finnish Spunk / Hard Beat LP ja sieltä Skitzon (tai Tampere SS:n) Häkki, Häkkiin heitettyjä koe-eläimiä, avuttomia häviäjiä. Äärettömän tehokas komppi ja ihan klassikko.
Erittäin hyvän vuoden 1984 kolmannesta levytyksestä vastaa Rattus ja Eläinraadot hintana levyltä Uskonto on vaara:

Nykyajalla on omat juutalaisensa
joita tiede tekosyynä tapetaan
Hitlereitä on vain enemmän
ja niitä on joka maassa.
Eläimiä revitään
silvotaan, huumataan
Viisaat tohtorisedät
näin eläinkuntaa tuhoavat.


Tämä Annikin aikainen Rattus ei ole koskaan ollut oma suosikkini, mutta kyllähän tämäkin aika klassikko on.

Massacren LP:ltä (1985) löytyy kappale nimeltä Eläinten vallankumous, itse sanoituksesta ei oikein ota tolkkua ja musiikkikin on enemmän Speed Metallia. Sen sijaan Evulaation Minkki (EP:ltä Rakkautta) on varsin piristävä tapaus: Turkistarhauksesta ei ole liiemmälti lauluja väsätty.

Lopettakaa se saatanan järjestelmällinen
minkkien ruokkiminen, lihottaminen nylkeminen.
Teidät pitäis vetää hirteen sukukalleuksistas
ja siihen samaan syssyyn huorat herrojen.
Päästäkää vapaax ne raukat ja ruokintarahat
lykkäätte Afrikkaan lähtevään koneeseen
mutta eihän näin käy ja mä nään taas kadulla
persenaamaiset ämmät minkkiturkit niskassa


Valitettavasti musiikillinen anti on hieman heikkoa ja onhan toi sanoituskin aika.., no yrityksestä täydet pisteet.
Lapsilta Kielletty-yhtyeen ensi EP:n kannessa uhataan turkiksenomistajaäpärää pistoolilla, itse aiheesta ei levyllä kuitenkaan lauleta. Heidän toisella Tavaratalo EP:llä sentään hieman sivutaan aihetta: Veriset lihamöykyt / kuolleet eläimet / myynnissä tiskillä.

Lisää eläinkokeista: SA-INT: Koe-eläinten veri / tahrii kätesi / onx sulla oikeuksia / riistää eläimiä. (Sinunkin turvanasi EP 1987)

Tai Sätkynukke

Ooxä koskaan ajatellu kun peset itseäsi
et huuhdot verisiä eläinraatoja sihvilääsi
sä oot mukana tukemassa järjestelmää
joka raiskaa repii tuhoaa eläinten elämää.


(Jos sä oot tosissas... Hullujen krematorio EP:ltä.) Sätkynuken näin joskus livenä Turun A-panimolla ja keikan aikana taustalla esitettiin eläinkoeaiheista filmiä, aika vaikuttavaa.

Myös Sekasorto, jonka naarmuisen LP:n Jatsi löysi Hämeenlinnan kaupunginpuiston ympärillä sijaitsevassa metsässä samoillessaan levytti Anarkistinen maailma levylleen Ei elämää eläimillä kappaleen. Itse levy on musiikillisesti aika totaalista skeidaa, eikä tekstiäkään viitsi alkaa arvailemaan.

Vielä ennen vuosikymmenen vaihtumista Sabotaasi ehätti levyttämään Tervetuloa kasvihuoneeseen EP:lleen kaksikin alan raitaa. Studio line ja härkätaisteluista kertova Corrida de toros.

Vain painallus ja suihke kohti hiuksia
tää on tehokkaampi hiuskiinne kuin mitä voit uskoa
vaikutus ei näy vain hiuksissa vaan koe-eläimissä ja otsonikadossa.


Siinähän niitä, muitakin voi olla, ei vaan tullut nyt mieleen. Kaikki kasettijulkaisut olen jättänyt pois, esim. Sorron Eläinten tuska, joka sittemmin päätyi vinyylillekkin. 1990-luvun puolella tosin.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Papumössöö, soijaa ja riisiä.

Aikoinaan kun soijatuotteita ei ollut vielä keksitty tuli usein valmistettu papumössöä. Joten nyt retroillaan. Yksi innoite tähän ruokaan on tietysti M.C.D.: A Movement For Changing The Direction 7"EP vuodelta 1996 ja sieltä kappale nimeltä Papumössö.

Miksi ihmeessä sä menet Mäkkiin ja tuhoat maailmaa.
Mitä se hyödyttää jos maha on täynnä
kun omatunto kolkuttaa.

Mutta minä syön mielummin papumössöö, soijaa ja riisiä.
Ruokaa maailman köyhille.


Tarvitsemme papuja, aikoinaan käytin Frigsin papusekoitusta, sitä ei ole enää kaupoissa näkynyt, joten sekoitetaan itse. Mustaa valkoisella ja vähän kidneyä myös. Riisiä, riisihän ei ole kovinkaan ympäristöystävällinen tuote, mutta joskus tulee lipsuttua. Nykyään käytän ainoastaan luomua, muuten se omatunto kolkuttaa. Edellä mainitut keitetään samassa kattilassa, keittoaika hieman vaihtelee, joten kaikkia ei tietenkään laiteta samaan aikaan kiehumaan.
Sitten sipulia, porkkanoita, tomaattimurskaa, paprika ja maissia. Vettä pitää myös hieman lisätä. Nämä keitetään toisella pannulla. Mausteeksi kasvisliemikuutio ja paljon chiliä ja valkosipulia. Yleensä käytän tuoretta, mutta nyt oli päässyt loppumaan joten kuvassa on jauhettua.

Lopuksi voidaan lisätä hieman soijajauhoa, jotta saadaan laulun sanoituksen mukainen resepti aikaan. Kesällä sipuli tuli korvattua joskus purjolla, mutta näin talvella ei ole kuin tuontitavaraa tarjolla ja sehän ei ekovegaanille sovi.

On meidänkin kaupungissa paikka tää jota Mäkiksi kutsutaan.
Miksi maailmalla nähdään nälkää ja Mäkissä roskataan.

Mutta minä syön mielummin papumössöö, soijaa ja riisiä.
Ruokaa maailman köyhille.



Mutta minä syön mielummin papumössöö, soijaa ja riisiä.
Ruokaa maailman köyhille.